Tutkimukselle kasvot: Anna Sofia Salonen

TUTKIMUKSELLE KASVOT -HENKILÖKUVASSA NUORTEN TIEDEAKATEMIAN TUTKIJAT KERTOVAT TYÖSTÄÄN JA POLUSTAAN TUTKIJOIKSI

Tutkijatohtori Anna Sofia Salonen tarkastelee jääkaappiemme etiikkaa: ruoankulutuksen kohtuullisuuden ja kohtuuttomuuden kysymyksiä.

Tutkimukseni käsittelee ruoankulutuksen kohtuullisuutta ja kohtuuttomuutta yhteiskunnassa, jota leimaa aineellinen ylenpalttisuus ja jopa ruoan liiallisuus. Tarkastelen, millaisia ruokaan liittyviä eettisiä kysymyksiä tavalliset ihmiset arjessaan kohtaavat, ja kuinka nämä kysymykset valottavat ymmärrystämme ihmisten keskinäistä ja ihmisen ja muun luonnon välisistä suhteista. Olen tutkinut muun muassa eläinten syömisen etiikkaa ja kohtuullisuutta ruumiillisena ja terveyteen liittyvänä hyveenä. Viime aikoina olen kirjoittanut ruoankulutuksen etiikan ja varallisuuden välisistä suhteista, ihmisruumiiden ja jäteastioiden yhteneväisyyksistä sekä jääkaapin merkityksestä osana sitä arkista todellisuutta, jossa ruoasta tulee jätettä.

Nykyinen tutkimusaiheeni nousee väitöskirjatutkimukseni havainnoista, kun tutkin uskonnollisten yhteisöjen tarjoamaa ruoka-apua avun saajan näkökulmasta. Tutkimuksessani törmäsin paradoksiin: ruoka on samaan aikaan niin halpaa, että yhteiskunnassamme on varaa hukata sitä valtavat määrät, ja niin kallista, ettei kaikilla ole varaa ostaa sitä. Runsauden yhteiskunnassa runsaus ja puute eivät siten ole vastakohtia, vaan kietoutuvat toisiinsa. Tahdoin väitöksen jälkeisessä tutkimuksessani suunnata katseeni yhteiskunnan marginaaleista siihen keskukseen, joka tuottaa sekä runsaudesta ammentavaa hyvinvointia että eettisesti ja ekologisesti ongelmallista ylijäämää ja jätettä.

Olen lisäksi kiinnostunut uskonnottomuudesta yhteiskunnalliselta merkitykseltään kasvavana ilmiönä. Olen käyttänyt tutkimuksissani ruokaan liittyviä kysymyksiä ikkunana tarkastella uskonnottomuutta elettynä, arkeen kietoutuvana käytäntönä – ei siis vain uskonnon kieltämisenä tai puuttumisena.

Polku ei-akateemisesta taustasta tutkijatohtoriksi

Minulla ei ole koskaan ollut suuria urasuunnitelmia tai -tavoitteita. Muut perheenjäseneni eivät olleet akateemisesti suuntautuneita. Aloin opiskella teologiaa silkasta mielenkiinnosta, koska en ollut hyvä käsistäni ja olin sosiaalistunut ajatukseen, että jotain pitää tehdä. Opiskelujen alkuaikoina tein opintojen ohessa siivousalan töitä toimistoissa ja hotelleissa. Epämääräinen tulevaisuuden haaveeni oli yhdistää kiinteistönhoidon työkokemukseni ja opintojen kartuttama ymmärrykseni akateemisesta maailmasta yliopiston vahtimestarina.

Ura yliopistolla aukeni kuitenkin toiseen suuntaan. Päädyin tekemään erilaisia hallinnollisia sijaisuuksia noin neljän vuoden ajan. Samalla tutustuin työssäni opetus- ja tutkimustyön arkeen yliopistolla. Päätös jatko-opintojen aloittamisesta syntyi professorin lempeällä painostuksella, kun aloin punnita vaihtoehtoja hallintotyölle. Päätin tehdä tutkimusta niin kauan kun se tuottaa enemmän iloa kuin ahdistusta, ja niin kauan kuin minulle suodaan siihen mahdollisuuksia. Tällä tiellä olen vieläkin.

Innostavaa tutkimusta, mutta ei millä tahansa ehdoilla

Omassa alassani innostaa sen laaja-alaisuus: sekä ruoan että uskonnon tutkijana voin sukeltaa niin ihmisten arkiseen ajatteluun ja rutiineihin kuin yhteiskuntaa ja jopa luomakuntaa syleileviin suuriin kysymyksiinkin. Saan joka päivä olla ymmälläni, ja joka päivä oppia uutta.

Tutkimus on itsenäistä ja yksinäistä työtä, mikä sopii itselleni erinomaisen hyvin. Tällä hetkellä työssäni innostaa kuitenkin erityisen paljon tutkimusyhteistyö. Suunnittelemme neljän eri yliopiston tutkijan yhteistyönä uutta hanketta, jonka tavoitteena on myös tutkimustyön arjen ja akateemisen kulttuurin uudistaminen. Tutkimustyötä määrittää jatkuva kilpailu ja arviointi. Itselleni on työssä jaksamisen ja innostumisen kannalta tärkeää kokea omistajuutta omaan työhöni ja työn merkityksellisyyttä yli ulkoisten arviointien, joissa välttämättä kohtaa pettymyksiä ja riittämättömyyttä. Tällaisen työkulttuurin haastamisessa vertaisryhmät ja jakaminen ovat avainasemassa. Tutkimusryhmän kautta itselleni on kirkastunut ajatus, että vaikka haluan tehdä tutkimusta, en halua tehdä sitä mistä tahansa hinnasta tai millä tahansa ehdoin. Sen sijaan haluan vaikuttaa itse aktiivisesti työni kautta tutkimuksen tekemisen tapoihin ja työkulttuuriin.

Myytti maailmaa muuttavasta tutkijasankarista

Uskon tutkimuksen maailmaa muuttavaan voimaan yksilön työtä laajemmin yhteisöllisellä tasolla, tiedon karttumisena, uusien sukupolvien kouluttamisena, sivistyksen ylläpitämisenä, viisauden vaalimisena ja ymmärryksen syvenemisenä. ”Tutkijan ääntä” esiin tuovat mediasisällöt luovat toisinaan kuvaa, että tutkimuksen vaikuttavuus olisi yksittäisten henkilöiden ja yksittäisten innovaatioiden aikaansaannosta. Haluan haastaa tätä näkökulmaa ja korostaa yliopistoyhteisön kollektiivista merkitystä.

Yhteisön roolin korostaminen ei tarkoita oman työni merkityksen vähättelemistä, vain sen suhteellistamista. Vaikken voi muuttaa koko maailmaa, voin ehkä ajattelullani rikastaa jonkun toisen kokemusmaailmaa. Tutkimukseni voi olla vaikuttavaa myös rakentavan erimielisyyden kautta. Ehkä toinen tutkija tai opiskelija on jostakin kanssani vahvasti eri mieltä. Ehkä hän saa tästä kritiikistään pontta ajatella asiaa edelleen, ehkä tehdä uutta, parempaa ja vaikuttavampaa tutkimusta, ehkä vaihtaa alaa ja keksiä paremman keinon muuttaa maailmaa.

TT Anna Sofia Salonen työskentelee tutkijatohtorina Tampereen yliopiston sosiologian oppialalla.