Tutkimukselle kasvot -haastattelusarjassa esitellään kevään aikana Nuorten Tiedeakatemian kansainvälisiä osaajia. Ensimmäisenä haastateltavana avaruusfyysikko Maxime Grandin, joka on asunut Suomessa vuodesta 2013 lähtien.
Kuka olet?
Nimeni on Maxime Grandin, olen ranskalaissuomalainen Suomen Akatemian tutkija ja ERC Starting Grantin saaja. Työskentelen nykyään Ilmatieteen laitoksella Helsingissä.
Mikä on alasi ja tutkimusaiheesi?
Olen avaruusfyysikko. Tutkin Maan magnetosfäärin, ionosfäärin ja yläilmakehän välisiä kytkentöjä. Siihen kuuluu muun muassa revontuliemissioiden tutkiminen, jota varten analysoin sekä geofysikaalisten instrumenttien mittaamaa dataa että kansalaistieteilijöiden ottamia revontulikuvia.
Miten päädyit muuttamaan toiseen maahan?
Tulin Suomeen ensimmäisen kerran vuonna 2012, jolloin vietin välivuotta ennen maisteriksi valmistumistani. Työskentelin harjoittelijana Sodankylän geofysiikan observatoriossa puoli vuotta ja pidin siitä kovasti. Minulle ehdotettiin, että tulisin takaisin Sodankylään tohtorikoulutettavaksi vuodesta 2013 alkaen, enkä ole sen jälkeen lähtenyt Suomesta. Valmistuttuani tohtoriksi muutin Helsinkiin, jossa olin tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa kahdeksan vuoden ajan. Vuoden 2024 lopussa aloitin tutkijana Ilmatieteen laitoksella.
Mitä hyviä ja huonoja puolia tutkimusympäristön vaihtamiseen liittyy?
Kokemukset siitä, miten tutkimusta tehdään ja millaista elämä on toisessa maassa, ovat hyödyllisiä, kun pitää sopeutua uusiin ympäristöihin ja haasteisiin. Ne lisäävät kykyä ajatella eri tavalla ja tekevät uusien käsitteiden ja menetelmien oppimisen helpommaksi. Se on myös elämää mullistava kokemus yksilöllisellä tasolla ja edistää henkistä kasvua. Toisaalta voi olla haasteellista jättää perhe ja ystävät taakse ja rakentaa sosiaalinen verkosto uudelleen alusta, eikä ole helppoa tehdä pitkän aikavälin suunnitelmia, kun ei tiedä missä tulee asumaan pysyvämmin.
”Suomessa suhtaudutaan työhön, erityisesti työaikaan, paljon rennommin kuin Ranskassa, vaikka stereotypiat Ranskasta saattavat olla toisenlaisia!”
Minkälaista tukea olet saanut kansainvälisenä tutkijana?
Ollessani tutkijatohtori Helsingin yliopistossa sain mahdollisuuden osallistua suomen kielen kursseille varsin edistyneellä tasolla. Lisäksi johtuen Ranskan ja Suomen vuonna 1978 allekirjoittamasta akateemista yhteistyötä tukevasta sopimuksesta sain verovapauden kahden ensimmäisen vuoden ajan, kun olin tohtorikoulutettavana Sodankylässä.
Oletko törmännyt mihinkään hassuihin kulttuurisiin väärinymmärryksiin?
Ranskalaisena minut yllätti se, kuinka aikaisin suomalaiset lähtevät kotiin töistä iltapäivällä, vaikka he eivät ole saapuneet aamulla sen aikaisemmin kuin minäkään. Suomessa suhtaudutaan työhön, erityisesti työaikaan, paljon rennommin kuin Ranskassa, vaikka stereotypiat Ranskasta saattavat olla toisenlaisia!
Mitä neuvoja tarjoaisit muille kansainvälisille tutkijoille, joko Suomessa tai muualla?
Muista pysähtyä ja katsoa kokonaiskuvaa silloin tällöin. Työsi ei määritä elämääsi. Ota mahdollisuudet vastaan, kun niitä tulee ja luo niitä myös itse, mutta älä unohda itseäsi matkan varrella. Tutkijan uraan liittyy monia esteitä, eikä akateeminen maailma ole aina reilu. Jos koet, että nykyinen tutkimusympäristösi vaikuttaa mielenterveyteesi negatiivisesti, eikä huoliasi kuulla eikä niihin puututa, vaihda työpaikkaa niin mahdottomalta kuin ajatus tuntuisikin. Olet jo ainakin kerran muuttanut uuteen maahan, joten sinulla on kyky löytää uusi yhteisö, jossa pärjäät ja jossa sinua arvostetaan omana itsenäsi!
