Planeettainvälisen avaruuden täyttää Auringosta jatkuvasti virtaava aurinkotuuli. Aurinkotuuli on plasmaa, eli varautuneista hiukkasista koostuvaa ionisoitunutta kaasua. Yksi tärkeimpiä avaruusplasmojen ilmiöitä ovat shokkiaallot. Maan magnetosfäärin edessä seisoo Maan keulashokki, jolla aurinkotuuli ensin hidastuu ja vasta tämän jälkeen virtaa magnetosfäärin ohi. Auringosta sinkoavien koronan massapurkausten eteen muodostuvat shokkirintamat kykenevät kiihdyttämään korkeaenergisiä varattuja hiukkasia, jotka ovat haitallisia teknologialle ja ihmisille avaruudessa.
Tutkimuksessani selvitän, millaisia rakenteita aurinkotuulen shokkiaalloilla syntyy, miten aurinkotuulen turbulenssi ja shokkiaallot vuorovaikuttavat keskenään ja miten edellä mainitut ilmiöt vaikuttavat shokin kykyyn kiihdyttää korkeaenergisiä hiukkasia. Hyödynnän työssäni avaruudessa paikan päällä tehtyjä satelliittimittauksia sekä tietokonemallinnusta. Tutkimukseni on avaruusplasmafysiikan perustutkimusta, joka tukee avaruussään taustalla olevien fysikaalisten prosessien ymmärtämistä ja myös astrofysikaalisten shokkiympäristöjen tutkimusta.
Väittelin tohtoriksi Turun yliopistosta elokuussa 2024, minkä jälkeen olen työskennellyt post doc -tutkijana Queen Mary University of London -yliopistossa Isossa-Britanniassa.