Väittelin filosofian tohtoriksi suomen kielen alalta Turun yliopistossa kesäkuussa 2023. Väitöskirjassani (Aarikka 2023) tutkin fennistisen murteentutkimuksen historiaa ja kieli-ideologioita. Työskentelen edelleen alani tutkimushistoriaan liittyvien kysymysten parissa Emil Aaltosen säätiön rahoittamassa post doc -projektissani ”Tieteen matkamiehen jäljillä”, jossa tutkin Lauri Kettusta ja erityisesti hänen Suomen murteet -sarjaansa. Lauri Kettunen (1885–1963) oli suomen ja sen sukukielten tuottelias tutkija sekä mm. Helsingin yliopiston viron ja sen sukukielten professori. Tavoitteenani on paitsi julkaista tieteellisiä artikkeleja myös kirjoittaa Kettusesta yleistajuinen tietokirja.
Vuosina 2023–2025 työskentelin tutkijatohtorina ”Kielellinen variaatio, yhteiskuntaluokka ja eriarvoisuuden kokemukset Itä-Suomessa” -hankkeessa (KIVELI), jota johti Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori Hanna Lappalainen. Hankkeessa tutkimukseni kohde oli ensisijaisesti kielen ja yhteiskuntaluokan yhteyksiin liittyvät kielikäsitykset ja -ideologiat.
Minua voi luonnehtia teoreettisesti orientoituneeksi tutkijaksi. Toisin sanoen olen kiinnostunut oman tieteenalani peruskäsitteistä: kuinka kielikäsitykset ja -ideologiat vaikuttavat siihen, miten kieltä on tutkittu ja tutkitaan? Olen tutkinut esimerkiksi sitä, miten suomalaisessa murteentutkimuksessa – ja puhutun kielen tutkimuksessa laajemminkin – on nimetty tutkimuksen kohteena olevaa kieltä ”vapaaksi”, ”spontaaniksi” ja ”luonnolliseksi” (Aarikka 2024).
Teoreettisesta orientaatiostani huolimatta pidän yhtenä tutkimusprosessin hauskimmista vaiheista kenttätöitä, joka omien tutkimuksieni tapauksessa on tarkoittanut haastattelemista. Haastattelemisessa vaikeinta, tärkeintä, raskainta ja antoisinta on todella kuunnella, mitä haastateltava sanoo. Ajattelen, että haastattelijana olennaisin tehtäväni on luoda turvallinen ja avoin tila, jossa haastateltava näkemyksineen on huomion keskipisteenä ja kokee tulevansa aidosti kohdatuksi.