Tutkimukselle kasvot -haastattelusarjassa esitellään kevään aikana Nuorten Tiedeakatemian kansainvälisiä osaajia. Moritz Scherleitnerin mukaan sisusta on hyötyä etenkin paikallisen kielen opettelussa.
Kuka olet?
Olen Moritz Scherleitner. Olen 36-vuotias vero-oikeuden apulaisprofessori (tenure track) Aalto-yliopistossa, olen alun perin kotoisin Villachista Itävallasta.
Mikä on alasi ja tutkimusaiheesi?
Keskityn pääasiassa eurooppalaiseen ja kansainväliseen vero-oikeuteen. Olen lisäksi mukana useassa monitieteisessä tutkimusprojektissa.
Miten päädyit muuttamaan toiseen maahan?
Ihanan suomalaisen vaimoni vuoksi!
Ulkomaille muuttaminen on muovannut minua valtavasti niin henkilökohtaisesti kuin ammatillisesti.
Mitä hyviä ja huonoja puolia tutkimusympäristön vaihtamiseen liittyy?
Hyvä kysymys. Ulkomaille muuttaminen on muovannut minua valtavasti niin henkilökohtaisesti kuin ammatillisesti. Koska alani on vero-oikeus, halusin oppia paikallisen kielen ja tutustua suomalaiseen verotusjärjestelmään. Vaikka tutkimukseni ei keskity juuri suomalaiseen verotukseen, tämä on ollut älyllisesti palkitsevaa ja laajentanut ymmärrystäni vero-oikeudesta ylipäätään. En olisi saanut tällaista mahdollisuutta, jos olisin jäänyt Wieniin.
Toki on ollut myös haasteita. Tämä ei ole niinkään huono puoli vaan väistämätön ympäristön vaihtamiseen liittyvä piirre: olen saanut ja joutunut aloittamaan alusta. Se oli minulle vaikeaa. Vaikka etenin pitkälle hakuprosessissa, en saanut väitöskirjatutkijan palkkapaikkaa Helsingin yliopistossa. Sain vain opiskeluoikeuden ja jouduin tekemään väitöskirjaa osa-aikatyön ohessa, mikä oli ajoittain vaativaa. Olin kuitenkin vakuuttunut, että jos teen kovasti töitä – sekä itseni että väitöskirjan kanssa – se lopulta kannattaa. Ja näin kävikin.
Olen hyvin kiitollinen silloiselle työnantajalleni, PwC Finlandille, että sain keskittyä apurahakausina väitöskirjaani. Olen myös kiitollisuudenvelassa mentoreilleni Marjaana Helmiselle ja Tomi Viitalalle, jotka uskoivat minuun ja tukivat minua tuossa elämänvaiheessa sekä nykyiselle ohjaajalleni Petri Kuoppamäelle, joka on auttanut minua kasvamaan nykyiseen rooliini.
Minkälaista tukea olet saanut kansainvälisenä tutkijana?
Kuten yllä kertomani osoittaa, monenlaista.
Oletko törmännyt mihinkään hassuihin kulttuurisiin väärinymmärryksiin?
Opetan kurssejani osittain suomeksi, itävaltalaisella aksentilla. Veikkaan, että se jo itsessään tarjoaa riittävästi materiaalia kulttuurisille väärinymmärryksille.
Mitä neuvoja tarjoaisit muille kansainvälisille tutkijoille, joko Suomessa tai muualla?
Suomen kielessä on sana sisu, joka viittaa tietynlaiseen sinnikkyyteen. Kun tulee tänne, on hetkiä, joissa sitä tarvitaan, etenkin jos yrittää opetella suomea. Alku on rankka. Oma vinkkini on käydä kaikki mahdolliset kielikurssit ja puhua sisulla suomea aina kun mahdollista. Ennen pitkää natsaa.