Tarvitsemme selkeämpää ja pitkäjänteisempää sitoutumista pohjoismaiseen tutkimusyhteistyöhön. Tämä sisältää tutkimusrahoituksen vahvistamista, enemmän avoimia rahoitushakuja ja paremmat toimintaedellytykset sekä nuorille että myöhemmässä uravaiheessa oleville tutkijoille.
Elämme huomattavan epävarmaa aikaa, jossa monet tutkijat ja tutkimusorganisaatiot joutuvat toimimaan vaikeasti ennakoitavassa ympäristössä. Lisääntyvä polarisaatio ja globaalit konfliktit hallitsevat päivittäisiä uutisia. Pieninä maina Norja, Ruotsi, Tanska ja Suomi ovat haavoittuvia, jos pysymme yksin – myös akateemisessa maailmassa. Tässä globaalissa tilanteessa tiiviimpi yhteistyö pohjoismaisten naapureidemme kanssa on sekä välttämätöntä että ainutlaatuinen mahdollisuus.
Pohjoismaat lähentyvät toisiaan monilla alueilla, erityisesti puolustusyhteistyössä. On tärkeää, että tämä myönteinen kehitys ulotetaan myös muille sektoreille, kuten tiedemaailmaan. Pohjoismaisen yhteistyön vahvistamisella on merkittäviä mahdollisuuksia synergiaan, joka edistää tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan kansainvälistä vaikuttavuutta. Yhteiskuntamme ovat samankaltaisia, ja instituutioitamme leimaa korkea luottamus. Samalla meillä on paljon opittavaa toisiltamme. Meillä on vahvoja tutkimusyhteisöjä eri aloilla sekä erilaisia hallinnollisia järjestelmiä, joita voidaan kehittää lisäämällä yhteistyötä. Tämä voi kasvattaa suurempia akateemisia yhteisöjä, jotka tekevät entistä laadukkaampaa tutkimusta ja ovat houkuttelevampia niin uransa alkuvaiheessa olevien kuin vakiintuneiden tutkijoiden näkökulmasta.
”Lisääntynyt yhteistyö ei ainoastaan tuota vahvempia verkostoja ja enemmän tutkimushankkeita, vaan se myös vahvistaa tiedollista varautumista – tietopohjaa, johon voidaan nojata ennalta arvaamattomiin haasteisiin vastatessa.”
Nämä teemat olivat keskiössä, kun Pohjoismaiden ministerineuvosto kutsui hiljattain pohjoismaiset nuorten tiedeakatemiat Kööpenhaminaan keskustelemaan siitä, miten pohjoismaista tutkimusyhteistyötä voidaan vahvistaa. Korostimme, että lisääntynyt yhteistyö ei ainoastaan tuota vahvempia verkostoja ja enemmän tutkimushankkeita, vaan se myös vahvistaa tiedollista varautumista – tietopohjaa, johon voidaan nojata ennalta arvaamattomiin haasteisiin vastatessa. Tämä on ratkaisevan tärkeää, jotta yhteiskuntamme kykenevät vastaamaan sekä tämän päivän että huomisen haasteisiin.
Pohjoismaisen potentiaalin hyödyntämiseksi tarvitsemme tehokkaita välineitä. Olennaista on rahoitus, joka edistää yhteistyötä. NordForsk on yksi olemassa oleva väline, jota voitaisiin käyttää tähän tarkoitukseen nykyistä laajemmin. NordForsk toimii Pohjoismaiden ministerineuvoston alaisuudessa ja sen nimenomaisena tehtävänä on edistää pohjoismaista yhteistyötä tutkimuksessa ja tutkimusinfrastruktuureissa, mutta nykyisellään monille tutkimusyhteisöille on tarjolla vain rajallisesti mahdollisuuksia hakea sieltä rahoitusta.
”Tutkimuksen vapaus antaa meille mahdollisuuden löytää vastauksia kysymyksiin, joita emme vielä edes tiedä tarvitsevamme.”
Monet haut ovat temaattisia ja koskevat esimerkiksi yhteiskunnallista turvallisuutta, tekoälyä ja koulutusta. Nämä ovat tärkeitä aloja, mutta laaja-alaisemmat haut mahdollistaisivat laajemman tutkimusyhteistyön pohjoismaisten tutkimusyhteisöjen välillä. Avointen hakujen lisääminen vahvistaisi myös akateemista vapautta parantamalla uteliaisuuslähtöisen tutkimuksen edellytyksiä Pohjoismaissa. Maailmassa, jossa akateeminen vapaus on yhä useammin uhattuna, pohjoismainen panostus tämän perusperiaatteen vahvistamiseen olisi kannanotto, joka voisi herättää kansainvälistä huomiota. Tutkimuksen vapaus antaa meille mahdollisuuden löytää vastauksia kysymyksiin, joita emme vielä edes tiedä tarvitsevamme.
Toinen tärkeä periaate tutkimusyhteistyön vahvistamisessa on tasapainon löytäminen suurten ja pienten rahoitusinstrumenttien välillä. Monet hedelmälliset tutkimusyhteistyöt syntyvät sattumanvaraisten kohtaamisten, jaettujen ideoiden tai pienten verkostojen kautta. Siksi on tärkeää, että suurten ja kunnianhimoisten hankkeiden lisäksi rahoitetaan myös verkostoitumista, liikkuvuutta ja pienempiä hankkeita hauilla, joista on suurempi todennäköisyys saada rahoitusta.
Uransa alkuvaiheessa olevat tutkijat ovat tässä erityisen tärkeitä. Jotta pohjoismainen osaaminen säilyisi akateemisessa maailmassa, tarvitsemme välineitä, jotka varmistavat nuorten tutkijoiden mahdollisuuksia jatkaa uteliaisuuslähtöistä tutkimusta. Tämä edellyttää rahoitusmuotoja, joissa uransa alkuvaiheessa olevien tutkijoiden työtä priorisoidaan ja jotka auttavat tekemään tutkimuksesta houkuttelevan uravaihtoehdon.
Olemassa olevat rahoituskehykset pohjoismaisen tutkimuksen rahoittamiseksi muodostavat haasteen näiden tavoitteiden edistämiselle. Yhteistyön lisääminen naapurimaiden välillä edellyttää poliittista priorisointia. Kööpenhaminan kokous ei jättänyt epäilystä siitä, että nuoret tutkijat pitävät tätä toivottavana. Yhteistyöllä on merkittävää potentiaalia, mutta jos Pohjoismaat halutaan nostaa kansainvälisesti merkittäväksi akateemiseksi keskittymäksi, on Pohjoismaisen tutkimusyhteistyön edellytysten oltava nykyistä paremmat.
Erik Sveberg Dietrichs, varapuheenjohtaja, Aakdemiet for yngre forskere, Norja
Gabrielle Messori, puheenjohtaja, Sveriges Unga Akademi, Ruotsi
Christoffer Basse Eriksen, puheenjohtaja, Det Unge Akademi, Tanska
Samuli Autti, puheenjohtaja, Nuorten Tiedeakatemia, Suomi