Haastattelija istuu läppärin kanssa selin kameraan. Kaksi henkilöä istuu haastateltavana vihreällä sohvalla.

Hiljaista tietoa, tukea ja ystävyyttä

Suomalaisen Tiedeakatemian ja Nuorten Tiedeakatemian mentorointiohjelma toi yhteen kahdeksan tutkijaparia vuosiksi 2024–2026. Tässä haastattelussa pilottikierrokseen osallistuneet Hannah Kaarina Yoken ja Arto Mustajoki kertovat, mitä ohjelma heille toi.

Haastattelua ei olla saatu edes alulle, kun Hannah Kaarina Yoken ja Arto Mustajoki intoutuvat keskustelemaan omien tieteenalojensa käytännöistä haastatteluaineiston stilisoinnin suhteen, sekä tekoälyn luotettavuudesta käännösten teettämisessä. Hannah Kaarina Yoken on sukupuolihistoriaan ja muistitietotutkimukseen erikoistunut historiantutkija ja Nuorten Tiedeakatemian jäsen, Arto Mustajoki puolestaan Helsingin yliopiston venäjän kielen emeritusprofessori ja Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen. Pari istuu yhdessä Suomalaisen Tiedeakatemian Mannerheim-huoneen sohvalla, sillä molemmat lähtivät keväällä 2024 tiedeakatemioiden pilotoimaan ohjelmaan. Nuorten Tiedeakatemian jäsenille avattiin tuolloin mahdollisuus hakea mukaan mentorointiohjelmaan, ja ohjelmaan valituille etsittiin Suomalaisen Tiedeakatemian tarjolla olevista jäsenistä sopivat mentorit.

Ensimmäisen mentorointiohjelman kaksivuotinen kausi on nyt päättynyt, ja onnistuneen kokeilun myötä seuraavaan ohjelmaan valittiin keväällä 2026 kahdeksan uutta paria. Sohvalla istuva pari ei siis enää ole virallisesti ohjelmassa mukana, mutta yhteydenpito jatkuu mentorointikauden ylikin.

Skotlannissa väitöstutkimuksensa tehnyt Hannah Kaarina Yoken kertoo hakeutuneensa ohjelmaan mukaan palattuaan Suomeen post doc -vaiheessa.

”Huomasin aika äkkiä, että jokaisella maalla on omat tapansa toimia, on paljon hiljaista tietoa ja erilaisia urarakenteita. Minua innosti ajatus siitä, että olisi kokenut tekijä, joka voisi avata sitä, miten kannattaa lähteä rakentamaan akateemista uraa Suomessa. Muistitietotutkijana minua myös kiinnostaa ylipäätään ihmiset ja yhteyden löytäminen”.

Molempia osapuolia inspiroi ohjelman keskeinen idea siitä, että parit edustavat keskenään eri tieteenaloja. Paitsi, että siinä väistämättä oppii uutta itselle vieraasta tieteenalasta, siinä joutuu myös opetella puhumaan omasta tutkimuksestaan riittävän yleistajuisesti.

Keskustelu on rehellisempää ja aidompaa, kun ei tarvitse pitää koko ajan mielessä, mitä ”pitäisi tietää” oman alansa edustajana.

”Keskusteluissamme Arto on kysynyt, ja kysynyt lisäkysymyksen, ja sitten lisäkysymyksen. Näin olen oppinut paljon siitä, miten ilmaista itseäni ja miten puhua yleisölle, joka ei ole sitä oman tieteenalan ydinjoukkoa. Omaa aineistoa ja tutkimusta tulee niin helposti katsottua yksityiskohtien tasolla. Meidän tapaamisissa on aina päädytty laajempiin keskusteluihin”, Yoken toteaa.

Pari päätyy keskustelemaan siitä, miten omalla tieteenalalla vallitsee helposti myös pätemisen tarve, jollaisesta voi päästää irti mentorointisuhteessa. Ei tarvitse pelätä ”paljastuvansa”, unohtavansa tärkeän viitteen tai sanovansa jotain hölmöä oman tieteenalan edustajan edessä. Keskustelu on rehellisempää ja aidompaa, kun ei tarvitse pitää koko ajan mielessä, mitä ”pitäisi tietää” oman alansa edustajana.

Kuvassa haastattelija istuu selin kameraan. Vihreällä sohvalla istuu kaksi haastateltavaa.

Tutkijan vaihtoehtoiset urapolut

Tutkimuksen lisäksi keskeisiä keskustelunaiheita ovat olleet laajemmat urasuunnitteluun liittyvät kysymykset, yliopistohallinto, rahoitusmekanismit ja koko laaja konteksti, missä tutkimusta tehdään. Teemat ovat pitkälti Yokenin ehdottamia.

”Mentorointisuhteen tavoitteet tulivat pitkälti mentoroitavan eli aktorin puolelta. Hannah’lla oli lista asioista, joista hän haluaisi puhua, ja tämä oli hyvä ja luonteva tapa rakentaa tapaamisia. Tällaisessa suhteessahan mentorilla ei voi olla minkäänlaista agendaa. Rooli on vähän samanlainen kuin yritysmaailman couchaamisessa. Minun tehtävänäni oli saada Hannah puhumaan omista kipukohdistaan tai suunnitelmistaan. Useinhan vastaus on jo aktorilla itsellään, eihän mentori voi tietääkään kaikkia valintoihin vaikuttavia detaljeja, vaikka henkilökohtaisesta elämästäkin on jossain määrin puhuttu”, Mustajoki kertoo.

Suhteessa on kuitenkin vallinnut molemminpuolinen kiinnostus toisen tekemisiä kohtaan. Mustajoki nauraa pidättäytyneensä muistelemasta liikaa vanhoja ja kertomasta omista kokemuksistaan, mutta aina kun Hannah on kysynyt, on niistäkin päässyt puhumaan. Voi esimerkiksi kertoa, missä on epäonnistunut, ja mitä olisi kenties kannattanut tehdä toisin. Mentorin taustasta tietäminen auttaa myös aktoria asettamaan mentorin sanomisia ja ohjeita kontekstiin. Kiinnostava yksityiskohta tässä mentorointisuhteessa on myös se, että Mustajoki on elänyt aikana, jota Yoken tutkii.

”Tässäkin Arto on haastanut ajatteluani kysymällä usein, että mitä väliä tällä on nykyhetkelle, ja se on taas kirkastanut omaa ajatteluani”, Yoken kiittelee.

Kun tutustumisessa mennään syvemmälle, mentori voi myös auttaa aktoria tunnistamaan omia ei niin ilmeisiä valttikorttejaan.

”Hannah’lla on esimerkiksi kansainvälistä kokemusta ja kieli- ja kommunikaatiotaitoja, joista on monessa hyötyä. Ylipäätään niitä kykyjä ja valmiuksia, joita tutkijalla on, arvostetaan kaikkialla. Vaikka on tutkijakoulutus, maailmaa on yliopiston ulkopuolellakin”, Mustajoki pohtii.

Tuuria henkilökemioiden suhteen

Nuorten Tiedeakatemia ja Suomalainen Tiedeakatemia on pyytänyt ohjelmaan hakeutuneilta toiveita ja tavoitteita ja pyrkinyt näiden perusteella yhdistämään sopivia pareja. Paljon on kuitenkin tuuristakin kiinni. Vaikka pari olisi paperilla kuinka sopiva, voi olla, että henkilökemiat eivät vain natsaa. Näin ei ole tämän parin kohdalla käynyt. Pari kertoo, että avoin yhteys löytyi jo sähköpostitse, ja tunnin kestoiseksi suunniteltu ensimmäinen tapaaminen venyi kahden ja puolen tunnin mittaiseksi.

Kuten agendan, myös tapaamisten suhteen aktorilla on ollut aktiivisempi rooli. Yoken kertoo pitävänsä kuitenkin erittäin tärkeänä tunnetta siitä, että toinen aidosti haluaa järjestää aikaa tapaamiselle.

”Koskaan ei ole tullut sellainen olo, että Artolla ei olisi aikaa tai halua nähdä. Se on todella arvokasta.”

Aito kiinnostus aktoria kohtaan auttaa myös antamaan oikeanlaisia neuvoja. Yoken kertoo, että luottamusta herätti heti alkuun se, että Mustajokea kiinnosti kuulla, millaista on olla tutkija tänään. Se ei nimittäin toimi, että mentori antaa tämän päivän tutkijalle neuvoja 1980-luvun maailmasta käsin.

”Aina on riski, ettei vain synkkaa. Silloin on turha etsiä syyllisiä. Tässä nyt on vain mätsääminen onnistunut. Ei yhtään haittaa, että on ollut kivaa ja sellainen ilmapiiri, että voi puhua mistä vain.”

Mentori voi myös auttaa nuorta tutkijaa verkostoitumaan ja saamaan näkyvyyttä tutkimukselleen. Yoken kertoo mentorointisuhteen kohokohdaksi kutsun Mustajoen Totuuden liepeillä -podcast-sarjaan.

”Se oli uskomattoman hieno oppimiskokemus. Sai harjoitella medialle tai laajemmalle yleisölle puhumista ihmisen kanssa, jonka jo tuntee. Kun katsoo listaa Arton podcast-vieraista, siellä on todella kovia nimiä, ja sitten… minä”, Yoken nauraa.

Paljon mentorointisuhteelle asetettuja tavoitteita on siis toteutunut, mutta ehkä odottamattominta on ollut aito ystävyys, joka osapuolten välille on muodostunut.

”Aina on riski, ettei vain synkkaa. Silloin on turha etsiä syyllisiä. Tässä nyt on vain mätsääminen onnistunut. Ei yhtään haittaa, että on ollut kivaa ja sellainen ilmapiiri, että voi puhua mistä vain”, Mustajoki toteaa.

Yoken kiittelee saaneensa mentorin, joka on osannut mentoroida tutkimusta, tutkijanuraa ja laajempaa urahorisonttia, ja jolta on vieläpä saanut hyviä elämänvinkkejä. Keskusteluista on lähdetty aina molemmin puolin uutta oppineina ja energisoituneina. Kommunikaatio on ollut aitoa, välitöntä ja vilpitöntä. Mustajoki kertoo, että on ollut myös arvokas kokemus seurata ja ihailla vierestä Yokenin onnistumisia. Tätä tulee varmasti tapahtumaan jatkossakin, sillä vaikka virallinen ohjelma on päättynyt, yhteydenpitokanavat ovat yhä auki.

Kaksi henkilöä seisoo puistossa, keskustelee vilkkaasti ja nauraa.

Haastattelusta poimittuja vinkkejä onnistuneeseen mentorointisuhteeseen:

  •   Kannattaa olla selkeät aktorista lähtöisin olevat tavoitteet, mutta antaa keskustelun johdattaa ja viedä.
  •   Aina ei tarvitse olla käytettävissä, mutta on tärkeää antaa aktorille kokemus, että ajan järjestämistä pidetään tärkeänä.
  •   Mentorien on hyvä olla avoimia myös sille, mikäli mentoroitavaa alkaa kiinnostaa laajempi urahorisontti.
  •   Rakentakaa rohkeasti omanlaisenne mentorointisuhde!

                      

Linkki haastattelussa mainittuun podcast-jaksoon: https://totuudenliepeilla.fi/2026/01/14/35-miten-muistitietoa-kerataan-ja-tutkitaan-ja-mita-uutta-se-kertoo-lahihistoriasta-vieraana-tutkija-hannah-yoken/