Tutkija tavattavissa -palvelun tutkijat kertoivat ruotsin puhumista koskevassa kyselyssä, että kynnys ruotsin harjoitteluun on korkea, mutta kielitaito ammatillisesti tarpeen. Kielen harjoitteluun olisi hyvä tarjota useampia vaihtoehtoisia tapoja ja joustavuutta.
Toteutimme alkukeväästä kyselyn, jolla pyrimme selvittämään, miten Tutkija Tavattavissa -poolin tutkijat haluaisivat harjoitella ruotsia ja millaiset tavat petrata etenkin puhuttua kieltä tuntuvat kiinnostavilta. Tavoitteenamme on rohkaista ruotsin käyttöön ja löytää keinoja tukea sekä vähemmän kokeneita puhujia että niitä, joiden kielitaito kaipaa hiomista esimerkiksi tutkijavierailuja varten.
Kyselyssä selvitettiin, millaiset tavat ylläpitää ja kehittää omia ruotsin taitoja koetaan mielekkäiksi, miten vastaajat suhtautuvat ruotsin puhumiseen sekä millaisia motivaatiotekijöitä ruotsin käyttöön liittyy. Lisäksi kysyttiin kiinnostusta ruotsinkielistä tiedeviestintää käsittelevään oppaaseen. Vastaajilla oli mahdollisuus jättää avoimia kommentteja ja kehittämisehdotuksia.
Tulokset kertovat mielenkiinnosta mutta myös haasteista ja epävarmuudesta
Tulosten perusteella ruotsin kielen puhuminen kiinnostaa, mutta näkemykset liittyen kielen harjoitteluun vaihtelevat. Kun vastaajilta kysyttiin mieluisinta harjoittelumuotoa, perinteinen kielikahvila paikan päällä sai vain vähän kannatusta (3/21 vastaajaa) ja etätapahtuma hieman enemmän (4/21). Lisäksi neljä vastaajaa ilmoitti, ettei mikään annetuista vaihtoehdoista ole mieleinen. Sen sijaan suurin yksittäinen ryhmä valitsi vaihtoehdon ”muu” (10/21). Avoimissa vastauksissa nousivat esiin esimerkiksi halu osallistua kielikahvilaan vain, jos se järjestetään omalla paikkakunnalla, halu aloittaa ruotsin harjoittelu itsenäisesti ennen yhteisiin keskusteluihin osallistumista sekä kokemus siitä, ettei aika riitä osallistumiseen.
Kiinnostusta ruotsin käyttöön on, mutta kielen käyttöön liittyvät tilanteet ja tarpeet vaihtelevat. Kolmasosa vastaajista (7/21) ilmoittaa olevansa kiinnostunut ruotsin harjoittelusta ja puhumisesta, mutta kokevansa kynnyksen liian korkeaksi. Lisäksi osa vastaajista (5/21) mainitsee ajan puutteen keskeisenä esteenä. Kielteisesti ruotsin oppimiseen suhtautuu harva (2/21). Avoimissa kommenteissa kuvataan, kuinka kielitaitoa ylläpidetään esimerkiksi kuuntelemalla ruotsinkielisiä podcasteja. Vastaajat, jotka käyttävät jo ruotsia arjessaan – esimerkiksi työskentelevät Ruotsissa tai käyttävät kieltä muuten säännöllisesti – eivät koe erillistä harjoittelua erityisen tarpeelliseksi. Joissakin kommenteissa tuodaan esiin myös heikompi motivaatio tai kokemus siitä, että ruotsin käytölle ei ole riittävästi luontevia tilanteita, mikä vaikeuttaa kielitaidon ylläpitoa. Lisäksi esiin nousee jännittäminen: vaikka kielitaitoa olisi, moni kokee puhumisen epämukavaksi.
Ruotsin kielen harjoitteluun motivoivat erityisesti käytännön ja ammatilliset syyt. Kielen käyttäminen arjen tilanteissa sekä ammatillisen osaamisen kehittäminen saivat eniten mainintoja (molemmat 14 vastaajaa). Lisäksi mainittiin mahdollisuudet tutkijavaihtoon (12 vastaajaa) ja Tutkija Tavattavissa -etävierailuihin (10 vastaajaa).
Kiinnostusta ruotsinkielistä tiedeviestintää käsittelevää opasta kohtaan on myös selvästi: 66 % vastaajista suhtautuu siihen myönteisesti. Tämä viittaa siihen, että itseopiskelua tukeville materiaaleille on kysyntää. Monille kielitaidon kehittäminen omaan tahtiin voi olla luonteva tapa harjoitella ja ylläpitää ruotsia erityisesti silloin kun puhuminen yhteisissä tapaamisissa ei tunnu ajankohtaiselta tai luontevalta.
Toisaalta vastauksissa näkyy myös tarve ammatilliselle kielitaidolle erityisesti akateemisen viestinnän tilanteissa, joihin kuuluvat esimerkiksi esitelmien pitäminen, tieteellinen sanasto sekä vuorovaikutustilanteet ja niissä käytettävät ilmaisut. Moni pitää myös tärkeänä harjoitella kieltä säännöllisesti ja eri tavoin.
Pohdintaa kehityskohteista
Kyselyn tuloksista voidaan päätellä, että ruotsin kielen puhumiseen ja omien ruotsin taitojen kehittämiseen suhtaudutaan mielenkiinnolla, mutta tarpeet vaihtelevat. Osa toivoo voivansa harjoitella puhumista yhdessä muiden kanssa, kun taas toisille luontevampia ovat itsenäinen opiskelu tai ruotsin käyttö omassa työssä tai arjessa. Kynnystä puhumiseen nostavat erityisesti ajan puute ja jännittäminen, mutta samalla monella on tarve käytännönläheiselle kielitaidolle. Kokonaisuutena vastauksista välittyy motivaatio kehittää omia ruotsin taitoja joustavilla ja monipuolisilla tavoilla, jotka huomioivat erilaiset lähtökohdat ja tilanteet.
Kehittämisen näkökulmasta olisi hyvä tarjota kielikahviloiden lisäksi erilaisia ja helposti lähestyttäviä tapoja harjoitella ruotsia. Yksi mahdollinen vaihtoehto olisi kehittää Duolingon kaltainen harjoittelualusta, joka olisi räätälöity erityisesti tutkijoille ja akateemiselle väelle. Se voisi sisältää esimerkiksi lyhyitä, pelillisiä tehtäviä liittyen tutkimuksen esittelyyn, konferenssitilanteisiin ja tieteelliseen sanastoon. Ajatuksena tällaisessa mallissa olisi tehdä harjoittelusta matalan kynnyksen toimintaa, johon voi tarttua myös kiireisessä arjessa. Lyhyet ja selkeästi rajatut tehtävät sekä pelillisyys voivat samalla madaltaa jännitystä ja helpottaa aloittamista.
Toinen itseopiskelua tukeva vaihtoehto olisivat muut materiaalit, kuten sanastot ja esimerkkitilanteet. Erityisesti akateemisiin tilanteisiin sidotut esimerkit, kuten yleiset fraasit, tyypilliset vuorovaikutustilanteet sekä oman tutkimuksen esittelyyn liittyvä puhe, voisivat tehdä ruotsista helpommin lähestyttävää ja madaltaa kynnystä sen käyttöön.
Akateemisissa tilaisuuksissa, mukaan lukien Nuorten Tiedeakatemian omissa tilaisuuksissa, voitaisiin rohkeammin sekoittaa suomea ja ruotsia, kuitenkin niin, että tilaisuuksien rakenne pysyy selkeänä. Tällä hetkellä esimerkiksi yliopistojen tai akateemisten seurojen järjestämät seminaarit ovat useimmiten yksikielisiä tai englannin ja suomen yhdistelmiä, joten ruotsin kielelle altistuminen jää helposti vähäiseksi.
Kielikahviloiden kehittämisessä keskeinen haaste liittyy osallistujamääriin, mikä viittaa siihen, että nykyinen toteutustapa ei riittävästi tavoita tai houkuttele osallistujia. Esimerkiksi selkeämmin rajatut teemat, lyhyemmät tapaamiset tai tarkemmin määritellyt keskustelutilanteet, kuten tutkimuksen esittely tai tietyt puhetilanteet, voisivat tehdä osallistumisesta helpompaa. Myös pienemmät ryhmät voisivat madaltaa kynnystä osallistua.
Kokonaisuutena kyselyn tulokset viittaavat siihen, että kehittämisessä kannattaa huomioida tarpeiden ja lähtökohtien vaihtelevan. Yhden mallin sijaan olisi hyvä olla useita tapoja harjoitella ruotsia ja sen käyttötilanteita. Kehittämisessä keskeistä on tukea sekä itsenäistä harjoittelua että ruotsin käyttöä arjessa ja työelämässä. Tavoitteena on, että ruotsin käyttö ei jää erilliseksi harjoitteluksi, vaan kytkeytyy luontevasti akateemisiin ja ammatillisiin tilanteisiin.