Nuorten Tiedeakatemian hallituksen jäsen Sampsa Holopainen osallistui marraskuussa 2025 Unkarin tiedeakatemian järjestämään ”Upholding integrity in scientific advice” -työpajaan Budapestissä ja reflektoi kirjoituksessaan matkaa suhteessa huhtikuun 2026 vaalien tuomaan muutokseen. Mietteitä maailmalta -sarjassa Nuorten Tiedeakatemian jäsenet ja henkilökunta avaavat ajatuksia, joita osallistuminen erilaisiin kansainvälisiin tilaisuuksiin on herättänyt.
Nuorten Tiedeakatemia sai kutsun Budapestissä 4.11.2025 pidettyyn ”Upholding integrity in scientific advice” -työpajaan, joka oli osa Unkarin tiedeakatemian 200-vuotisjuhlallisuuksia. Työpajan järjestivät yhteistyössä Unkarin tiedeakatemian kanssa ALLEA (All European Academies), Euroopan tiedeakatemioiden kattojärjestö, ja SAPEA (Science Advice for Policy by European Academies), Euroopan komission tiedeneuvontamekanismiin kuuluva akatemiaverkostojen konsortio. Kyseinen työpaja oli yksipäiväinen, mutta sen ohessa pääsi osallistumaan myös muihin kiinnostaviin tapahtumiin, joita Unkarin tiedeakatemian juhlallisuuksien yhteydessä järjestettiin. Vuonna 1825 perustetun tiedeakatemian taivalta juhlistettiin pitkin vuotta (ja vielä vuoden 2026 puolella) erilaisten tapahtumien merkeissä, mutta pääjuhlat vastaanottoineen ja konsertteineen pidettiin marraskuussa, koska perustamisen vuosipäivä on 3.11. Lisäksi The Academia Europaea Budapest Hub järjesti 5.11. tilaisuuden ”From Barriers to Bridges: Towards a More Cohesive European Research Area”. Tapahtumassa käytiin läpi muun muassa EU:n tulevan tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman näkymiä.
Laajan kansainvälisen osanottajajoukon koonneesta työpajasta ja Budapestin-matkasta jäi hyvin myönteinen yleiskuva ja se auttoi myös solmimaan uusia kontakteja sekä nuorten tiedeakatemioiden edustajien että varttuneempien tieteenharjoittajien kanssa. Oli mukavaa myös päästä vaihtamaan muutama sana Unkarin, Ison-Britannian ja Skotlannin nuorten tiedeakatemioiden edustajien kanssa (Skotlannin oman nuorten tiedeakatemian olemassaolo oli minulle uutta tietoa). Eri maiden nuorten tiedeakatemioiden edustajia oli kuitenkin paikalla yllättävän vähän. Tapahtuma ja matka kokonaisuutena oli hyvä tilaisuus tutustua SAPEAn ja laajemmin eurooppalaisen tiedeneuvonta- ja järjestökentän toimintaan ja rakenteisiin sekä kansainvälisiin kumppaneihin, ja saada myös kiinnostavia näkökulmia Unkarin tiedemaailmaan. Matkasta jäi käteen syvempää Nuorten Tiedeakatemian kannalta relevantin kansainvälisen toimintaympäristön tuntemusta, uusia kontakteja sekä kiintoisa katsaus Unkarin tiedemaailman tilanteeseen sisältä ja ulkoa päin.
Koska näin ensi kertaa ALLEAN/SAPEAn toimintaa käytännössä, matka oli opettavainen. Osallistuminen oli erityisen kiinnostavaa, koska olen fennougristina myös unkarin kielen tutkija ja viettänyt maassa pitkiä aikoja, ja tunnen Unkarin tiedemaailmaa melko hyvin. Nyt muutama kuukausi tapahtuman jälkeen on myös mahdollista tarkastella sitä uudesta näkökulmasta, kun Unkarissa valta on vaihtumassa huhtikuun 2026 vaalien jälkeen. Tällä tulee varmasti olemaan vaikutuksia myös tieteeseen. Unkarin tiedeakatemian ja tieteen tilanne on viime viikkoina noussut keskusteluun Unkarissa ja on kiintoisaa nähdä, miten uusi poliittinen ilmapiiri vaikuttaa tiedeakatemian toimintaan ja laajemmin Unkarin tiedemaailmaan.
Tieteen vapaus ja tiedeakatemiat Unkarissa
Tapahtumasta jääneisiin positiivisiin vaikutelmiin lukeutuu myös saamani kuva Unkarin tiedeakatemian toiminnasta. Viime vuosina aihetta koskevaa uutisointia seuranneena ja myös akatemian (entisten) tutkimusinstituuttien toimintaa ja tilannetta oman työni kautta tuntevana olin etukäteen hieman epäileväinen siitä, missä määrin Unkarin tiedeakatemia pystyy käsittelemään omia ongelmiaan avoimesti ja julkisesti, ja miten hedelmällistä on järjestää integriteettiä käsittelevä tilaisuus juuri Unkarissa, jonka poliittinen tilanne on (ja erityisesti vielä tuolloin syksyllä 2025 oli) tunnetusti hyvin hankala: jääkö tapahtuma pelkäksi juhlalliseksi sanahelinäksi. Pelkoni osoittautui kuitenkin monelta osin turhaksi, tapahtuma oli oikein onnistunut ja jälkikäteen ajateltuna on hienoa, että tieteen vapautta painotettiin Unkarin tuolloisessa poliittisessa ilmapiirissä.
Unkarin tiedeakatemia vaikutti tilaisuuden perusteella rehelliseltä ja akateemista vapautta vaalivalta toimijalta, ja tunnelma oli yllättävänkin positiivinen verrattuna Unkarin tuolloiseen poliittiseen tilanteeseen. Unkarin tiedeakatemian edustajien puheissa tuli kuitenkin esiin, ettei akatemian toiminta viime vuosien poliittisessa tilanteessa ole ollut mitään pelkkää ruusuilla tanssimista. Keskeinen muutos tiedeakatemian toiminnassa Viktor Orbánin peräkkäisten pääministerikausien aikana on ollut vuonna 2019 tapahtunut kiistelty uudistus, jossa tiedeakatemian tutkimusinstituuttien verkosto irrotettiin akatemian hallinnasta. Tähän liittyi myös ratkaisemattomia kysymyksiä tiedeakatemian kiinteistöjen käytöstä. Nyt toukokuussa 2026 asia on noussut jälleen keskusteluun, ja esimerkiksi humanististen ja yhteiskuntatieteellisten tieteiden tutkimusinstituuttien johtajat ovat julkisesti esittäneet toiveen palata hallinnollisesti takaisin akatemian yhteyteen .
Tiedeakatemian tilanteeseen liittyviä ongelmia ei siis hyssytelty, mikä oli lohdullista. Tiedeakatemia ja muut tieteelliset järjestöt sinänsä pystyvät säilyttämään itsenäisyytensä, mutta yhä autoritäärisemmäksi käyneessä järjestelmässä resursseista ei voi olla varma: tieteen vapaus säilyy siis vain näennäisesti, jos sille ei ole todellisia edellytyksiä.
Erityisen kiinnostavaa oli päästä kuulemaan Unkarin nuorten tiedeakatemian (Fiatal Kutatók Akadémiája) toiminnasta ja päästä vaihtamaan muutama sana heidän edustajiensa kanssa. Juhlallisuuksien yhteydessä järjestetyssä konferenssissa, josta alla tarkemmin, toinen Unkarin nuorten akatemian puheenjohtajista Bernadette Kun esitteli akatemian toimintaa ja rakennetta, joissa oli – kuten yleensäkin eri maiden välillä – yhtäläisyyksiä ja eroja kotoiseen Nuorten Tiedeakatemiaamme verrattuna. Unkarin nuorten tiedeakatemian jäsenten kausi on viisivuotinen. Jäseniä on kerrallaan kuusikymmentä, ja vuosittain otetaan 12 uutta jäsentä. Hallituksen jäseniä on viisi, ja puheenjohtajia on kerrallaan kaksi, joista toinen on mies, toinen on nainen. Jäsenvalinnassa (joka akatemian nettisivujen perusteella perustuu hakemuksiin eikä kutsumenettelyyn) painottuu sekä tieteellinen ansioituneisuus että motivaatio. Hallituksen toimikausi on vuosi. Jäsenyyden kriteereinä on sekä akateeminen ansioituminen että motivaatio. Mentorointiohjelma, tiedettä popularisoivat tapahtumat, tiedeneuvonta, kannanotot sekä nuorten tutkijoiden edunvalvonta mainittiin keskeisinä toimintamuotoina. Kuten Suomessa, myös Unkarissa nuorten tiedeakatemia kuuluu hallinnollisesti paikallisen tiedeakatemian yhteyteen – toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa ja eräissä muissa Euroopan maissa, joissa nuorten tiedeakatemia on täysin itsenäinen toimija. Akatemia myöntää myös palkintoja nuorille tutkijoille.
Vierailen Unkarissa usein tutkimusalani vuoksi, ja toivon pääseväni lähitulevaisuudessa osallistumaan paikallisten akatemioiden tilaisuuksiin nähdäkseni mitä muutoksen tuulet tuovat tullessaan.
Akatemioiden rooli Euroopassa
Ennen työpajaa järjestettiin Unkarin tiedeakatemian konferenssi ”Past, Present and Future of Learned Societies: The Changing Role of Academies in the 21st Century”, jonka alussa akatemian tuolloinen johto esitteli akatemian historiaa ja toimintaa. Lisäksi keynote-esitelmät ja paneelikeskustelut käsittelivät ajankohtaisia aiheita. Unkarin tiedeakatemian pääsihteeri László Kollárin moderoi paneelikeskustelun ”The Changing Role of Academies in the 21st Century”, johon osallistui Unkarin nuorten tiedeakatemian (tuolloinen) toinen puheenjohtaja Boldizsár Artúr Szentgáli-Tóth, Dame Jane Harding (puheenjohtaja, Royal Society Te Aparānangi, Uusi-Seelanti), Radomir Pánek, (puheenjohtaja, Tsekin tiedeakatemia) sekä Wim van Saarloos (puheenjohtaja, EASAC). Keskustelussa nousi esiin, että tieteellisen tiedon luotettavuus ei enää ole itsestäänselvyys suurelle yleisölle. Hardingin mukaan luottamuksen rakentamisessa oleellista on tieteellisen prosessin itseäänkorjaava luonne: se, mikä oli totta viime vuonna, ei välttämättä päde enää nykytiedon valossa, mikä luo omat haasteensa tiedeakatemioiden toiminnalle. Puheenvuoroissa tuli myös esille ongelma siitä, missä menee tiedeneuvonnan ja poliittisen vaikuttamisen rajapinta.
[S]e, mikä oli totta viime vuonna, ei välttämättä päde enää nykytiedon valossa, mikä luo omat haasteensa tiedeakatemioiden toiminnalle.
Yleisökommenteissa tuli kiinnostavasti esiin myös nuorten tiedeakatemioiden mahdollisuus tehdä omia kannanottoja: Suomessa Nuorten Tiedeakatemia on tunnetusti kannanotoissaan itsenäinen, mutta esimerkiksi Israelin nuorten tiedeakatemian kannanotoista täytyy sopia etukäteen paikallisen tiedeakatemian kanssa. Oikeastaan koko keskustelussa painottui tietyllä tapaa institutionaalinen näkökulma, ja olisi ollut kiinnostavaa, jos mukana olisi ollut sellaisten (nuorten) tiedeakatemioiden edustajia, jotka ovat valtiosta riippumattomampia. Keskustelu oli antoisaa seurattavaa ja aiheet olivat tärkeitä, mutta tiedeakatemioiden roolia olisi voinut käsitellä vielä monipuolisemmista näkökulmista. Yksittäinen paneelikeskustelu on tähän lopulta varsin suppea foorumi.
Tiedeneuvonnan integriteetti
ALLEAN/SAPEAN workshop alkoi Unkarin tiedeakatemian tuolloisen puheenjohtajan Tamás Freundin ja ALLEAn puheenjohtajan Paweł Rowińskin avajaissanoilla, joita seurasi Barbara Prainsackin (puheenjohtaja, European Group on Ethics in Science and New Technologies) keynote-esitelmä. Prainsack käsitteli integriteetin käsitettä ja tiedeneuvonnan tämänhetkisiä haasteita. Esitelmässä viitattiin ALLEAn julkaisemaan Hyvän tieteellisen käytännön eurooppalaiseen ohjeistukseen (The European Code of Conduct for Research Integrity), joka ei itselleni varsinaisesti ollut entuudestaan tuttu.
Irlannin tiedeakatemiaa (Royal Irish Academy) edustavan Maura Hineyn moderoimassa paneelissa kuultiin muun muassa tekoälyn aiheuttamasta huolesta tieteen ja tiedeneuvonnan hyville käytännöille sekä politiikkojen roolista tieteellisen tiedon kuluttajina ja tulkitsijoina. Useammat keskustelijat painottivat tieteentekijöiden ja päättäjien jatkuvan vuoropuhelun tärkeyttä. Laajana huolenaiheena näyttäytyi akateemisen vapauden nykyinen tila. Tähän liittyen puheeksi tulivat myös tieteen ja perustutkimuksen rahoituksen tulevaisuus, yksityisten toimijoiden rooli asiassa ja näiden toimijoiden vaikutus tieteellisten instituutioiden itsenäisyyteen. Yksi panelisteista, Aalborgin yliopiston tiedeviestinnän ja vaikuttamisen professori (Science Communication and Impact Studies) David Budtz Pedersen, totesi, että paradoksaalisesti mitä itsenäisempi olet, sen irrelevantimmalta vaikutat päätöksentekijöille. Paneeliin osallistunut Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan professori Peter Lund vertasi misinformaation leviämistä tulipaloon ja painotti nopean reagoinnin ja aktiivisuuden tärkeyttä. Toisaalta hän huomautti tiedeviestinnän usein näkyvän pelkkänä taakkana tutkijoiden näkökulmasta. Paneelin yhteydessä oli tilaa myös yleisökeskustelulle. Itse otin puheeksi yksityisten rahoittajien roolin ja näkökulmien ongelmat – vaikka esimerkiksi Suomessa on hyvä tilanne säätiörahoituksen suhteen, ei voi ajatella, että yksityiset toimijat voisivat ongelmitta korvata julkista tiederahoitusta, ja tähän liittyy luonnollisestikin potentiaalisia intressiongelmia.
Antoisinta tapahtumassa oli ryhmätyöskentely (breakout sessions), joka toi ruohonjuuritason näkökulman ja osallisti kaikkia paikallaolijoita, eli kyseessä ei ollut pelkkä puhuvien päiden kuuntelu. Tämä antoi erityisen myönteisen kuvan suuren luokan toimijoista: myös yksittäisen akatemian edustaja pääsee vaikuttamaan konkreettisesti ja osallistumaan keskusteluun. Itse pääsin samaan ryhmään muun muassa ALLEAn puheenjohtajan Paweł Rowińskin kanssa.
Paneelikeskustelun aiheena ollut integriteetti (integrity) on käsite, joka ehkä kääntyy suomeksi hieman hankalasti. Yllä mainitun ALLEAn ohjeistuksen nimessä esiintyvä ”hyvä tieteellinen käytäntö” on jo ainakin itselleni selvempi ilmaus, ja tämä onkin hyvä esimerkki siitä, miten akatemioiden ja tieteellisten toimijoiden maailmassa saattaa useinkin törmätä englanninkielisiin termeihin, joiden varsinaista sisältöä ei heti välttämättä hahmota. Tieteellisten käytäntöjen pohtiminen oli erinomainen lähtökohta keskustelulle, joka käsitteli monenlaisia tieteentekemisen ja tiedeviestinnän sekä oikeastaan koko tieteentekemisen kenttää koskevia ajankohtaisia ongelmakohtia, eli sikäli tapahtuman sisältö oli vielä laajempi kuin otsikosta voisi ymmärtää. Koko keskustelu löytyy videotallenteena , ja voin lämpimästi suositella sen katsomista sellaisillekin tutkijoille, jotka eivät välttämättä ole tiedeviestinnässä tai akatemioiden toiminnassa aktiivisesti mukana.
Kuvituskuva: Unkarin tiedeakatemia. Wiki Commons / Daniel Csörföly.
Sampsa Holopainen työskentelee akatemiatutkijana Helsingin yliopistossa. Hän on Nuorten Tiedeakatemian hallituksen jäsen sekä politiikkavaikuttamisen ja -viestinnän toimintaryhmän vetäjä.