Nuorten Tiedeakatemia on antanut lausunnon Opetus- ja kulttuuriministeriölle korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision luonnoksesta. Lausunnossa todetaan, että vision maalaama kuva tieteen vapaudesta, sivistyksestä ja demokratiasta on puutteellinen, eikä siinä tunnisteta tutkijoita ja korkeakouluja kohtaavia haasteita riittävästi.
Opetus- ja kulttuuriministeriön ”Sivistyksestä suunta Suomelle – Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2040” koostuu korkeakoulutuksen ja tutkimuksen tilannekuvasta, korkeakoulutuksen ja tutkimuksen yhteisistä tavoitteista sekä toimenpidesuosituksista.
Nuorten Tiedeakatemia on pyynnöstä jättänyt lausunnon visiosta. Lausunnossa korostamme tarvetta lisätä konkreettisia toimenpiteitä sivistyksen ja tieteen itseisarvon sekä tutkimuksen ja korkeakouluopetuksen edellytysten turvaamiseksi.
Ministeriön visiossa yliopistosektorin toiminnan moninaisuus ei hahmotu, jolloin myös ehdotetut toimenpiteet keskittyvät lähinnä innovaatiotoiminnan tukemiseen. Siten sivistyksen ja demokratian tukeminen jäävät sanahelinäksi. Visiossa tulisi paremmin tunnistaa, että monien tutkimusalojen rooliin ei kuulu suoraan palvella elinkeinoelämää ja innovaatiotoimintaa, vaan kehittää ja ylläpitää juurikin vaikeasti mitattavia demokratian ja sivistyksen kaltaisia ihanteita.
Visiotekstissä todetaan virheellisesti, että tieteen vapaus olisi turvattu Suomessa, kun todellisuudessa suomalaisetkin tutkijat saavat enenevissä määrin kuunnella vihapuhetta, painostusta ja tutkimuksen kyseenalaistusta esimerkiksi päättäviltä tahoilta. Myöskin Suomen sijoitus kansainvälisessä tieteen vapauden indeksissä on laskenut. Sellaisten toimintamallien kehittäminen, joilla ehkäistään ja puututaan häirintään, painostukseen ja epäasialliseen vaikuttamiseen, tulisi olla myös päättäjien, ei vain korkeakoulujen ja tiedeyhteisön tehtävä.
Tieteen vapautta rajoittaa tällä hetkellä vakavasti myös riittävän pitkäkestoisen tutkimusrahoituksen puute. Vakaa rahoituspohja luo tutkijoille mahdollisuudet toteuttaa tutkimustyötä vapaasti ja luovasti, mikä vaikuttaa laajemmin myös yhteiskunnan sivistystasoon ja demokratiakehitykseen. Olisi tärkeää panostaa enemmän perustutkimukseen, eikä vain ”innovaatioihin”. Nykyinen pätkäapurahoista ja -töistä kilpailu on myös haitallista tutkijoiden hyvinvoinnin kannalta. Visiossa mainitaan, että tutkimuksen rahoitus kansainvälistyy ja monipuolistuu. Julkista rahoitusta ei kuitenkaan voida korvata merkittävästi kansainvälisellä tai yksityisellä rahoituksella, sillä tällöin päätösvalta rahoituksen kohteista siirtyy entistä kauemmaksi suomalaisesta tiedekentästä ja sen nykyisiä ja tulevia tarpeita aidosti ymmärtävistä tahoista.
Yliopistojen riittävät opetusresurssit tulisi niin ikään turvata. Vision ajatuksesta korkeakoulupaikkojen lisäämisestä yhtenä koulutustason nostajana ei ole hyötyä, jos laadukasta opetusta ei ole tarjolla. Yliopistojen oppilaaksiottomääriä on jo nostettu, mutta rahoitusta yliopistoille ei ole kasvatettu samassa suhteessa, mikä johtaa opetuksen tason väistämättömään laskuun. Myöskään opetustyön arvostuksen vahvistaminen ei onnistu ilman yliopistojen opetusresurssien lisäämistä. Korkeakoulujen välisessä yhteistyössä ja uudistuksissa tulisi aidosti kuunnella tutkijoiden ja opetushenkilökunnan ääntä.
Lausunnon valmistelijat
Sampsa Holopainen, akatemiatutkija (Helsingin yliopisto), dosentti (Turun yliopisto)
Maria Kaukonen, yliopistotutkija, dosentti (Helsingin yliopisto)
Teemu Lari, vieraileva tutkija (Tukholman yliopisto)
Nanna Myllys, apulaisprofessori (Helsingin yliopisto)
Hannah Kaarina Yoken, tutkijatohtori (Jyväskylän yliopisto)
Nuorten Tiedeakatemia