Ihminen on tunnetusti biopsykososiaalinen olento, joten ihmismielen kokonaisvaltainen ja syvällinen ymmärtäminen edellyttää välttämättä useiden eri tieteenalojen yhdistämistä. Mitä useampien tieteenalojen näkökulmista ihmismieltä tutkitaan, sitä todenmukaisempi käsitys on mahdollista muodostaa. Omissa tutkimuksissani olen pyrkinyt yhdistämään psykologian, lääketieteen (etenkin neurotieteen) ja kasvatustieteen näkökulmia ihmismielen ymmärryksen lisäämiseksi.
Psykologian alan väitöskirjani (Helsingin yliopisto, 2018) käsitteli temperamentti- ja luonnepiirteitä, depressio-oireita ja niiden yhteyttä paranoidiseen ajatteluun. Väitöksen jälkeen olen toiminut psykologian tutkijatohtorina Oulun yliopistossa ja tutkinut myötätunnon kehitykseen vaikuttavia tekijöitä. Lääketieteen väitöskirjani (Oulun yliopisto, 2020) käsitteli sitä, kuinka psykoosin geneettinen ja oireriski ovat yhteydessä aivotoiminnan muutoksiin. Kasvatustieteen väitöskirjassani (Helsingin yliopisto, 2020) tutkin sitä, kuinka varhaiskasvatukseen osallistuminen ja erilaiset opetusmenetelmät ovat yhteydessä oppimistuloksiin. Näiden ohessa teen harrastuksena tutkimusta kulloinkin inspiroivista aiheista: tällä hetkellä mm. älykkyyden kehittymisestä ja siitä, kuinka psykologiset tekijät ovat yhteydessä aivojen välittäjäainejärjestelmiin.
Lue Aino Saarisen haastattelu Nuorten Tiedeakatemian Tutkimukselle kasvot -henkilökuvasarjassa.