Giulia Cozzani

Väittelin tohtoriksi Paris-Saclayn yliopistossa (École Polytechnique, Palaiseau, Ranska) ja Pisan yliopistossa (Pisa, Italia) vuonna 2019. Sen jälkeen työskentelin kaksi vuotta Ruotsin avaruusfysiikan instituutissa Uppsalassa, Ruotsissa, post doc -tutkijana ennen kuin siirryin Helsingin yliopistoon vuonna 2021. Tällä hetkellä toimin postdoc-tutkijana avaruusfysiikan tutkimusryhmässä.

Avaruus ei ole tyhjä vaan täynnä plasmaa, joka on vapaista elektroneista ja ioneista koostuva aineen tila, johon sähkömagneettiset kentät vaikuttavat. Suurin osa aurinkokunnan plasmasta on peräisin auringosta, joka heittää jatkuvasti ulos varattuja hiukkasia, jotka muodostavat aurinkotuulen.

Kun aurinkotuuli saavuttaa maan lähiavaruuden, se on vuorovaikutuksessa planeetan magneettikentän eli magnetosfäärin kanssa. Tämä vuorovaikutus voi johtaa räjähdysmäisiin tapahtumiin, kuten magneettiseen jälleenkytkeytymiseen, joka on plasmafysiikan perusprosessi, jossa magneettikenttiin varastoitunut energia siirtyy nopeasti plasmaan ja johtaa kuumenemiseen ja hiukkasten kiihtymiseen.

Magneettisen jälleenkytkeytymisen aikana auringon plasma voi tunkeutua syvälle magnetosfääriin ja saavuttaa maan ilmakehän, mikä aiheuttaa napojen lähellä havaitut revontulet. Tämä varattujen hiukkasten virta voi kuitenkin myös häiritä satelliitteja ja GPS-järjestelmiä. Magneettisella jälleenkytkeytymisellä on keskeinen rooli geomagneettisissa ali- ja myrskyissä, jolloin magneettisen jälleenkytkeytymisen aiheuttamat muutokset Maan magneettikentässä voivat aiheuttaa sähkövirtoja maanpinnalla, mikä voi vahingoittaa putkistoja ja sähköverkkoja.

Magneettisen jälleenkytkeytymisen tutkiminen on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan ymmärtää Auringon vaikutus maan avaruusympäristöön, ja se auttaa ymmärtämään fysiikkaa, joka säätelee niin sanottua ”avaruussäätä”. Tutkimuksessani keskityn syventämään tietämystämme magneettisesta jälleenkytkeytymisestä maan magnetosfäärin yhteydessä ja tutkimaan samalla siihen liittyviä plasman epävakaisuuksia ja aaltoja. Tämän saavuttamiseksi käytän yhdistelmää, joka koostuu avaruusalusten paikan päällä tekemistä havainnoista ja numeerisista simulaatioista.