Koneoppimista käytetään yhä enemmän eri puolilla yhteiskuntaa. Tyypillisesti koneälysovellukset korvaavat ihmisiä tehtävissä, jotka aiemmin vaativat rutiininomaista manuaalista seurantaa, mutta myös aivan uudenlaisia ratkaisuja ja palveluita syntyy. Parhaiten kuhunkin tehtävään sopivien koneoppimismenetelmien löytämiseksi on tarpeen – paitsi ymmärtää hyvin erilaisia koneoppimismenetelmiä – tehdä läheistä yhteistyötä sovellusalueen asiantuntijoiden kanssa, jotta varmistetaan todellisten ongelmien ratkaiseminen parhaiten loppukäyttäjien hyödyttävällä tavalla. Tutkimukseni koneoppimisen saralla onkin mahdollistanut mielenkiintoisen yhteistyön esimerkiksi venevalmistajien kanssa autonomisten veneiden tarvitsemien koneoppimismenetelmien kehittämiseksi, historioitsijoiden ja kuvajournalistien kanssa toisen maailmansodan aikaisten kuvien analysoimiseksi ja biologien kanssa automaattisen biologisen seurannan edistämiseksi.
Väittelin Tampereen teknillisellä yliopistolla vuonna 2017 signaalinkäsittelyn alalta. Syyskuussa 2019 aloitin erikoistutkijana Suomen ympäristökeskuksessa saatuani Suomen Akatemialta tutkijatohtorirahoituksen projektille ” Edistyneitä koneoppimismenetelmiä biomonitorointiin” vuosille 2019-2022. Tavoitteenani on kehittää uusia koneoppimismenetelmiä autonomiseen kuvapohjaiseen biologiseen seurantaan keskittyen erityisesti harvinaisten ja aiemmin havaitsemattomien lajien tunnistamiseen, vaihtuvien kuvausolosuhteiden aiheuttamien ongelmien ratkomiseen ja hiearkkiseen luokitteluun. Pyrin myös yhdistämään kuvapohjaista ja DNA-viivakoodaukseen perustuvaa biologista seurantaa.