Vaalimme nykypäivänä herkästi mielikuvaa siitä, että ihmiskunta on kansainvälisempi ja verkottuneempi kuin koskaan. Tieto kulkeekin (tieteellisen tutkimuksen mahdollistaman) teknologisen kehityksen ansiosta käsittämättömän nopeasti. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole todellisuudessa lähentänyt kulttuureja keskenään tai edistänyt näiden välistä yhteisymmärrystä. Joskus jopa päinvastoin: tiedon verkottuneisuus ja globaali englannin kielen käyttö johtavat helposti kuvitelmaan kieli- ja kulttuurierojen hälvenemisestä. Maailma kuitenkin näyttää edelleen varsin erilaiselta, kun sen käsitteellistää synnyinkulttuuristaan poikkeavan kielellisen tai vaikkapa taiteellisen merkkijärjestelmän läpi.
Oma tutkimukseni pureutuu muun muassa tämänkaltaisiin kysymyksiin kahden alan, Aasian tutkimuksen ja musiikkitieteen kautta. Tutkimukseni keskittyy musiikkiin inhimillisenä toimintana, kulttuurihistoriana ja yhteiskunnallisena voimana Japanissa – puhuttiin sitten populaarimusiikista, länsimaisesta taidemusiikista tai vaikkapa videopelimusiikista. Tutkijana olen toiminut Helsingin yliopistossa, Tokion yliopistossa ja Tokion taideyliopistossa. Toimin myös tuntiopettajana Aichin prefektuurin taideyliopistossa Nagoyassa. Melko kattavan kuvan tutkimukseni kiinnostuksenkohteista saa vuoden tiedekirja -finalistina olleesta teoksestani Japanilainen musiikki: Taiko-rumpujen kuminasta J-poppiin (Gaudeamus, 2019).