Olli Peltola

Ilmakehässä tapahtuu jatkuvasti tosi monimutkaisia ilmiöitä, mutta silti me kaikki voidaan suoraan havainnoida niitä omin aistein kun katsomme ikkunasta ulos. Tämä yhdistelmä monimutkaisia luonnonilmiöitä ja joka päiväistä havainnointia innosti minut opiskelemaan meteorologiaa Helsingin yliopistoon. Olen tutkimuksessani erikoistunut maanpinnan lähellä tapahtuviin virtausilmiöihin (mikrometeorologia) ja siihen kuinka nämä ilman liikkeet siirtävät kaasuja ja lämpöä ilmakehän ja ekosysteemien välillä. Voimme esimerkiksi havainnoida koko metsän hiilensidontaa mittaamalla kuinka ilman liikkeet siirtävät hiidioksidia metsän yläpuolella.

Väitöskirjassani (2016, Helsingin yliopisto) tutkin turvesoilta vapautuvan metaanin lähteitä tällaisilla mikrometeorologisilla mittauksilla. Aloitin syyskuussa 2018 kolmivuotisessa Suomen Akatemian rahoittamassa tutkijatohtorihankkeessa ja seuraavan kolmen vuoden aikana on tarkoitus paneutua yöllisiin ilman liikkeisiin sellaisina hetkinä jolloin ei tuule eikä aurinko lämmitä maanpintaa. Millaisia virtausilmiöitä voidaan havaita tällaisina hetkinä ja miten ne siirtävät kaasuja ja lämpöä? Muun muassa tällaisiin kysymyksiin olisi tarkoitus etsiä vastauksia.