Sampsa Holopainen

Tutkimusalaani ovat uralilaisten (suomalais-ugrilaisten) kielten sanaston historia ja äännehistoria sekä kielikontakontaktit. Olen kiinnostunut uralilaisen kielikunnan historian ja uralilaisen kantakielen rekonstrun kysymyksistä, ja tähänastiset tutkimusaiheeni koskevat laajasti uralilaista kielikuntaa ja monien suomen sukukielten historiaa. Olen myös laajemmin kiinnostunut historiallisen kielitieteen metodologian kysymyksistä ja muidenkin kielikuntien, erityisesti indeurooppalaisen kielikunnan, historiasta. Erityisesti olen tähänastisella urallani tutkinut varhaisia kontakteja uralilaisten ja indoeurooppalaisten (varsinkin indoiranilaisten) kielten välillä. Vuonna 2019 Helsingin yliopistossa puolustamani väitöskirja Indo-Iranian borrowings in Uralic Critical overview of sound substitutions and distribution criterion oli kriittinen katsaus uralilaisten kielten varhaisiin indoiranilaisiin lainasanoihin ja erityisesti siihen, millaisin kriteerein erilaisia kronologisia kerrostumia voi lainasanoissa erotella.

Toimin tällä hetkellä Wienin yliopiston suomalais-ugrilaisella laitoksella, jossa työskentelen (2021–2023) Itävallan tiedeakatemian APART-GSK-tutkimusrahoituksella toteutettavassa henkilökohtaisessa post doc -projektissa Hungarian historical phonology reexamined (with special focus on Ugric vocabulary and Iranian loanwords). Projektin tavoitteena on unkarin kielen äännehistorian ongelmakohtien ja epäsäännöllisyyksien selvittäminen, erityisesti unkarin ja obinugrilaisten kielten (hantin ja mansin) yhteissanastoa sekä unkarin varhaisia iranilaisia lainasanoja tutkimalla.

Unkarin ja obinugrilaisten kielten sanaston ohella olen tutkinut myös erityisesti itämerensuomalaisten kielten etymologiaa hankkeessa Suomen vanhimman sanaston etymologinen verkkosanakirja [https://sanat.csc.fi/wiki/EVE-etusivu] vuosina 2019–2021.