Työskentelet Helsingin yliopistossa ja olet juuri saanut kiertotalouden edistämiseen liittyvää BusinessFinland -rahoitusta. Millaisesta hankkeesta on kyse ja mikä on sinun roolisi siinä?
Hankkeessamme CEIWAssa luodaan uusia tekniikoita teollisuuden suljettujen vesikiertojen toteuttamiseen ja tutkitaan sääntelyn roolia niiden kehittämisessä ja käyttöönotossa. Suljetut vesikierrot ovat yksi keino toteuttaa tiukentuneet, EU-oikeudesta peräisin olevat vesiensuojelunormit. Oma roolini on pääasiassa vetää oikeustieteen tiimiä, joka tarkastelee oikeuden ja teknologian suhdetta sekä Suomessa että eräitä eurooppalaisia valtiota, EU:ta ja Kiinaa vertaillen. Oikeus on aina kulttuuriinsa sidottua, ja vertailu on paras keino tuottaa tietoa oikeudesta.
Millaista on tutkimustyö yritysmaailmassa tai yritysten kanssa? Mitä odotat tulevalta hankkeelta?
Tosiaan, CEIWA yhdistää yliopistojen, tutkimuslaitosten ja yritysten tutkijoita. Verrattuna muihin yhteistyön muotoihin tässä viehättää vaikutuksen välittömyys ja näkyvyys. Tutkijana on välillä vaikea hahmottaa työnsä merkitystä, mutta yritysyhteistyössä ajattelunsa konkreettisia seurauksia pääsee seuraamaan aitiopaikalta. Aiemmasta kokemuksesta tiedän odottaa vaikeita, tarkkoja kysymyksiä, joita pähkimällä joudun tarkastelemaan alani perusteita aina uudelleen.
Miten kiertotalouden avulla voi muuttaa maailmaa?
Tunnustamalla realiteetit. Kestävyystieteessä puhumme kasvuriippuvuudesta irtautumisesta. Kiertotalous on yksi palanen kestävään yhteiskuntaan siirtymisessä, mutta kestävyys toteutuu vain, jos samanaikaisesti rohkenemme myöntää, että ekologinen kestävyys on taloudellisen kestävyyden premissi, ei toisin päin. Esimerkiksi CEIWAn kysymyksenasettelussa ekologisen kestävyyden turvaaminen vesissä on tutkimuksellinen lähtökohta. Sen sijaan, että pohdimme tulisiko vesiä suojella vai ei, etsimme toimivia ja toteuttamiskelpoisia ratkaisuja tempun tekemiseksi. Kestävyystieteessä puhumme (ja etsimme hyvää suomennosta!) transdisiplinääriselle tutkimukselle, joka paitsi tuo eri tieteenalat yhteen, myös menee niiden yli, pyrkien muuttamaan maailmaa. CEIWAn tutkimus on tällaista.
Kerroit tekeväsi työtä tieteen ja oikeuden rajapinnalla – mitä se tarkoittaa?
Tuo raja on linssi, jonka läpi katson vallankäytön maailmaa. Oikeudesta olen kiinnostunut niin kauan, kun sillä on jotain tekemistä tieteen (tai teknologian) kanssa – tiede taas kiinnostaa niin kauan, kun sillä on jotain tekemistä vallan tai normatiivisuuden kanssa. Rajalta voi nähdä kiehtovia kysymyksenasetteluita päätöksenteosta, sen premisseistä ja seurauksista, ja sitä myötä vallan dynamiikasta yhteiskunnassamme. Kotikenttäni ympäristöoikeus on ollut mitä hedelmällisin näiden kysymysten tarkkaamiseen, ja kestävyysoikeus laajentaa tematiikkaa yhä uusiin teemoihin läpi oikeudenalojen.
Millaisin odotuksin aloitat Nuorten Tiedeakatemian uutena jäsenenä?
Odotan innolla monitieteisiä kokoontumisia, joissa puhutaan tieteestä vapaamuotoisesti, ilman muita pyrkimyksiä tai tavoitteita. Niin paljon kuin tieteidenvälisestä tutkimusyhteistyöstä pidänkin, olen kaivannut tilaisuuksia, joihin kokoonnutaan yhteen ihan vain puhumaan tieteestä ja laajentamaan ymmärrystä toisten tieteentekijöiden seurassa. Sellaiset ovat tutkijan keitaita.
Artikkelin kuvituskuva: Jani Laukkarinen/Lakimiesyhdistys