Ihminen on sosiaalinen eläin, mikä näkyy mm. siinä, että peilaamme toistemme ilmeitä ja eleitä tiedostamattamme ja automaattisesti. Ihmisten välinen vuorovaikutus ja yhteisymmärryksen rakentaminen nojaa näiden eleiden ja kehonliikkeiden tahdistumiseen. Tahdistumisesta saamme mielihyvää ja vaikkapa tanssiessa saamamme positiiviset yhteisyyden kokemukset vahvistavat sosiaalisuuttamme myös muiden kuin tanssipartnerimme suuntaan.
Musiikissa ja tanssissa tahdistuminen ja koordinaatio ovat korostuneesti esillä. Siksi ne ovatkin hyviä koelaboratorioita vuorovaikutusdynamiikan tutkimuksessa. Niiden etuna on myös se, ettei niissä vuorovaikutukseen tarvita välttämättä sanoja. Voimmekin mitata kehonliikkeitä, fysiologisia signaaleja ja vaikkapa silmänliikkeitä. Aivotutkimuksissa käytämme simuloituja vuorovaikutustilanteita, tai voimme mitata kahden toistensa kanssa vuorovaikutuksessa olevan henkilön aivotoimintaa yhtä aikaa. Näillä menetelmillä tutkimme paraikaa sosiaalisuuden aivoperustaa Suomen Akatemian tutkimushankkeessa. Lisäksi olen mukana ryhmien vuorovaikutusmekanismeja tutkivassa monitieteisessä ICI-projektissa jossa käytämme liikeimprovisaatiota tutkiaksemme monenlaisia kognitiivisia mekanismeja aina havainnon suuntaamisesta luovuuteen.
Olen taustaltani musiikkitieteilijä, tein maisterintutkinnon Jyväskylässä ja väittelin Cambridgen yliopistossa 2014. Tällä hetkellä toimin tutkijatohtorina Aalto-yliopiston Neurotieteiden ja lääketieteellisen tekniikan laitoksella.