Ruudun takaa -haastattelusarjamme esittelee Tutkija tavattavissa -etätiedekasvatuspalvelun tutkijoita
Timo Partonen on yksi Tutkija tavattavissa -palvelun suosituimmista tutkijoista. Partonen on koulutukseltaan psykiatri, ja hän toimii tutkimusprofessorina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Hän on Helsingin yliopiston psykiatrian dosentti, joka tutkii erityisesti vuorokausirytmiä, kaamosmasennusta sekä unen merkitystä hyvinvoinnille. Pääsimme haastattelemaan Timoa juttusarjaamme, joka esittelee Tutkija tavattavissa -poolin tutkijoita.
Mitkä asiat motivoivat sinua tekemään tutkimusta?
Minua motivoi tutkijana halu oppia uutta, uteliaisuus ja ilo. Tieteellinen tutkimus valottaa meille tuntematonta. Olen utelias tutkimuksin löytämään uutta tietoa ja iloinen, jos sitä löydän. Näin voimme tarkemmin ymmärtää itseämme ja ilmiöitä ympärillämme, muuttaa toimintaamme ja auttaa muita.
Tutkit unta ja sen vaikutusta oppimiselle ja mielenterveydelle. Mikä on yleisin oppilaita tutkimusaiheessasi askarruttava kysymys, ja mitä olet siihen yleisimmin vastannut?
Useimmiten oppilaat ovat minulta kysyneet, miten paljon ihmisen on nukuttava. Siihen olen vastannut, että unen tarve muuttuu iän myötä ja että nykyisin kansainvälisten unisuositusten mukaisesti esimerkiksi teini-ikäisten suositellaan nukkuvan 8–10 tuntia joka yö, nuorten aikuisten 7–9 tuntia joka yö.
Entä tutkijan ammatti, mikä siinä oppilaita askarruttaa?
Tavallisimmin oppilaat ovat halunneet tietää, mikä sai minut kiinnostumaan unen tutkimisesta. Tähän kysymykseen olen vastannut, että uni herätti uteliaisuuteni, koska siitä tiedettiin tuolloin vasta vähän, minkä takia tutkimuksin oli mahdollista tehdä tieteellisiä löytöretkiä esimerkiksi sisäisen kellon, vuodenaikojen, mielialan, valon ja ajan ilmiöihin.
Mikä on vaikein oppilaskysymys, jonka olet saanut, ja mitä vastasit ?
Oppilaat ovat esittäneet runsaasti hyviä, oivaltavia kysymyksiä unesta ja sen merkityksestä oppimiselle ja terveydelle, mutta vaikeita kysymyksiä ei ole ollut. Arjessa esimerkiksi syömisen ja liikkumisen myönteisten ja kielteisten vaikutusten puntarointi unen näkökulmasta on paitsi oppilaita askarruttava asia, myös tieteentekijöille haaste.
Mikä on mielestäsi yleisin tutkimusaihettasi koskeva väärinkäsitys?
Nuoret ovat hyvin perillä myös uneen ja nukkumiseen liittyvistä asioista. He tietävät muun muassa univajeen aiheuttavan haittaa oppimiselle. Unitutkimus on kuitenkin voitu mieltää pelkästään unikuvien tutkimiseksi, vaikka se on valtaosin unitilaan ja nukkumiseen liittyvien muiden ilmiöiden tutkimista.
Olet tehnyt laskujemme mukaan yli 20 etävierailua oppilaitoksiin Tutkija tavattavissa -palvelun kautta. Minkä näet tiedekasvatuksen tärkeimmiksi tarkoituksiksi, ja mitkä ovat sinun mielestäsi parhaat menetelmät päästä näihin tavoitteisiin? Mitä vinkkejä antaisit muille tutkijoille vierailujen toteuttamiseksi?
Näen tiedekasvatuksen tarkoitukseksi kiinnostuksen herättämisen ja innostuksen luomisen tiedettä kohtaan. Jos oppilaat arvostavat tieteellisen tutkimuksen tuottamaa tietoa, niin tavoite on saavutettu. Olen huomannut, että oppilaiden etukäteen ideoimat kysymykset ovat keskeisiä mielenkiinnon säilyttämiseksi ja etävierailun onnistumiseksi.
Kuva: Harriet Järf