Nuorten Tiedeakatemian Tiedon uudet kasvot -hanke on käynnistynyt lokakuussa. Nuorten tutkijoiden ja toimittajien välistä vuorovaikutusta kehittävän hankkeen koordinaattorina on aloittanut FT Kaisa Torkkeli, jolla on vankka kokemus sekä tiede- että mediakentältä. Tässä haastattelussa Kaisa kertoo taustastaan ja hanketta koskevista ajatuksistaan. Haastattelu aloittaa juttusarjan, jossa esittelemme henkilökuntaamme uusimmista kattomme alla jo vuosia vaikuttaneisiin konkareihin.
Mikä sai sinut kiinnostumaan tehtävästä?
Tiedon uudet kasvot -hankkeen koordinaattorin rekryilmoituksessa etsittiin henkilöä, jolla on kokemusta sekä median että tieteen käytännöistä. Tämä kolahti. Minulla on filosofian tohtorin tutkinto, kokemus tutkimushankkeen vetovastuusta sekä parikymmenvuotinen toimittajan työkokemus eri medioissa. Ilmoitusta pidemmälle lukiessani itselleni tärkeitä avainsanoja löytyi lisää: vuorovaikutuksen ja tiedeviestintäosaamisen sekä -koulutuksen kehittäminen. Nämä ovat teemoja, joita olen edistänyt viimeisen neljän vuoden aikana Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman FINSCI (Fostering Finnish Science Capital) -hankkeen tutkijana ja hankevastaavana tiedekeskus Heurekassa. Hanke päättyi syyskuussa 2026, joten rekryilmoituksen ajankohta osui myös nappiin.
”Uskon, että uteliaisuuden ja työkokemuksen kautta syntyneestä hiljaisesta tiedosta on hyötyä, kun tavoitteena on rakentaa yhteistyötä toimittajien kanssa.”
Missä olet työskennellyt aikaisemmin, ja mitä aiot tuoda mukanasi aikaisemmista työtehtävistä?
Ennen tohtorinopintoja ja vielä niiden aikanakin tein töitä toimittajana ja tuottajana sekä freelancerina eri medioissa – lehtitaloista televisioon. Toimittajataustani vuoksi seuraan media-alan kehityskulkuja sekä vanhojen kollegojen siirtymiä verkostoissa edelleen suurella uteliaisuudella. Uskon, että uteliaisuuden ja työkokemuksen kautta syntyneestä hiljaisesta tiedosta on hyötyä, kun tavoitteena on rakentaa yhteistyötä toimittajien kanssa.
Olen työskennellyt paljon myös opetuksen ja koulutuksen parissa – ohjannut yliopisto-opiskelijoita ja aikuisia vapaan sivistystyön kentällä, kehittänyt pedagogista mobiilisovellusta lapsiperheille sekä ruoka- ja ravitsemuskasvatusta viestinnän keinoin. Uskon, että pedagoginen ajattelu auttaa yhteistyön fasilitoinnissa. Olen idearikas, mutta uutta rakentavan hanketyön lähtökohtina pidän kuitenkin avointa dialogia ja yhteiskehittämistä, jotka koen edellytyksiksi eri osapuolten sitoutumiselle ja yhdessä onnistumiselle.
FINSCI-hanke puolestaan oli syväsukellus vuorovaikutteisen tiedeviestinnän tutkimukseen, kehitykseen ja käytäntöihin. Tein tiivistä yhteistyötä Suomen tiedekeskukset ry:n kanssa tavoitteenamme tieteen demokratisoiminen uusin osallistumisen keinoin. Hankkeen puitteissa tutkin ihmisten suhdetta tieteeseen, fasilitoin yhteistyötä ja järjestin tapahtumia sekä koulutusta. Hankkeen opit ja kehitetyt työkalut kokosimme Tiedeosallisuuden sävyt -kirjaan, mutta tuon ne varmasti mukanani myös Tiedon uudet kasvot -hankkeeseen.
Mitä haluaisit saada hankekaudella aikaan?
Toivon voivani auttaa tutkijoita saamaan omaa asiantuntemustaan esiin eri medioissa ja osallistumaan näin aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Tavoitteena on löytää yhdessä toimittajia kokoavien yhdistysten ja medioiden kanssa uusia tapoja tutkijoiden ja toimittajien väliseen kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen. Se, millaiset kohtaamis- ja vuorovaikutustavat toimivat käytännössä tai millaista tiedeviestinnän koulutusta tutkijat tarvitsevat tämän tueksi, on kiinnostava yhteiskehittämisen paikka. Olisi hienoa, jos hankekauden jälkeen meillä olisi nippu uusia ja hyväksi havaittuja, sekä toimittajia että tutkijoita hyödyttäviä kohtaamisen ja vuorovaikutuksen toimintamalleja. Eri alojen akateemisten asiantuntijoiden ja toimittajien yhdistämistä tukisi myös päivittyvä tutkijarekisteri, jonka kehittäminen sopivan yhteistyötahon kanssa voisi olla toimiva ratkaisu. Oikein isosti haaveillen, Nuorten Tiedeakatemia olisi hankekauden päättyessä tärkeä osa kansallista ja kansainvälistä tiedeviestinnän ja sen koulutuksen kehittäjä- ja toimijaverkostoa.
”Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden olla aina ajankohtainen sekä rakentaa omaa tutkijaprofiilia, asiantuntijuutta ja viestiä, jonka myös journalistisen median toimijat voivat löytää.”
Miten kannustaisit nuoria tutkijoita toimimaan ja tuomaan itseään esiin mediassa?
Sosiaalisen median voimaa ja vaikuttavuutta kannattaa hyödyntää. Toisin sanoen, on hyvä mennä sinne, missä ihmiset jo ovat. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden olla aina ajankohtainen sekä rakentaa omaa tutkijaprofiilia, asiantuntijuutta ja viestiä, jonka myös journalistisen median toimijat voivat löytää. Omasta asiantuntijuudesta viestiminen niin, että se kiinnostaa ja on ymmärrettävä myös akateemisen yhteisön ulkopuolella, on arvokasta. Näin voi olla mukana rakentamassa tieteen yhteiskunnallista vuorovaikutusta, luottamusta tieteeseen, tieteen toimijoihin sekä tieteelliseen tietoon. Luottamus ja arvostus eivät kuitenkaan synny vain tutkittua tietoa tarjoamalla, vaan arvostavissa kohtaamisissa ja vuorovaikutuksessa. Siksi vuorovaikutuksen laatuun kannattaa panostaa, mikä yksinkertaisimmillaan voi tarkoittaa viestin selkeyttä ja ymmärrystä vastaanottajan näkökulmasta. Luottamus tieteeseen luo edellytyksiä myös tieteen vapaudelle.
Mitä kaikki eivät tiedä sinusta?
Olen paatunut korjaaja ja tee se itse -ihminen. En osaa ostaa eineksiä, vaikka se voisi olla joskus järkevin ratkaisu. Sienien ja marjojen suhteen teen hengitysharjoituksia, että homma ei karkaa laukalle. Tasapainoilen usein sen välillä, mikä on kivaa (esim. keramiikkaharrastus), ekologista (esim. satokauden säilöminen) ja samalla liikaa (esim. keramiikka-astiat ja säilykkeet).