Olen antropologisesti suuntautunut folkloristi, joka soveltaa etnografista lähestymistapaa erilaisiin omaehtoisen kulttuurin, yhteisöllisyyden ja itsen esittämisen muotoihin. Olen väitellyt Turun yliopistoon stand up -komiikasta sanataiteen ja itsen esittämisen lajina. Stand upissa minua on kiinnostanut etenkin sen esitysmuodon kytkökset yhtäältä autenttisen yksilöllisyyden ja toisaalta samastuttavuuden ihanteisiin, jotka jäsentävät lajin identiteettipoliittisia ja -esteettisiä teemoja.
Nykyisessä Suomen Akatemian tutkijantohtorin projektissani (2020–2023) tutkin biohakkerointia yhdistelmänä itsen mittaamista (self-tracking) ja täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja. Olen kiinnostunut ensinnä biohakkeroinnin etiikasta, kuten esimerkiksi siitä, millaisia arvoja ja normeja itsen kehittämisen teknologioihin – ja ruumiisiin, joita nämä teknologiat muokkaavat – liitetään näissä piireissä. Toiseksi jäljitän biohakkeroinnin somaestetiikkaa, joka viittaa ruumiillisen kokemuksen pragmatistiseen estetiikkaan. Biohakkeroinnin yhteydessä voidaan tällöin tarkastella esimerkiksi niitä esteettisiä ideologioita, jotka jäsentävät ihmisruumiin ja sen aistijärjestelmän systeemiteoreettista optimointia. Lisäksi minua kiinnostaa tiede- ja datavetoisen itsen kehittämisen kuten biohakkeroinnin yhteydessä tieteen välittymisen ja popularisoinnin kysymykset. Tässä suhteessa tutkimukseni on kytköksissä myös sosiaali- ja kulttuuritieteelliseen tieteen ja teknologian tutkimukseen.
Toimin perinteen- ja kulttuurintutkimusta edustavan Eloren (www.elore.fi) päätoimittajana ja audiovisuaalisen kulttuurin tutkimukseen erikoistuneen Lähikuvan (journal.fi/lahikuva) toimitussihteerinä.