Milla Uusitupa

Karjalan kieli on suomen lähin sukukieli, joka muistuttaa kieliopilliselta rakenteeltaan ja sanastoltaan läheisesti erityisesti suomen itämurteita. Verrattuna suomeen karjalan kieltä on kuitenkin tutkittu paljon vähemmän. Erityisesti oma erikoisalueeni, karjalan kielen syntaksi, on vielä pitkälti tuntematonta. Lähisukukielten tutkimus voi kuitenkin tulevaisuudessa tarkentaa kuvaa myös monista suomen kielen ilmiöistä.

Karjalan kieli on uhanalainen vähemmistökieli, jota puhutaan Venäjällä ja Suomessa. Karjalan olemassaolo voi kuitenkin jäädä enemmistökielten puhujilta huomaamatta, koska sitä ei käytetä esim. koulu- tai viranomaiskielenä ja sen puhujien kielellisistä oikeuksista käytävä keskustelu ylittää valtakunnallisen uutiskynnyksen vain harvoin. Ennen toista maailmansotaa Suomeen kuuluneessa Laatokan pohjoispuolella sijainneessa Raja-Karjalassa eli pääosin karjalankielistä väestöä. Heidän puhettaan tallennettiin arkistoon 1960- ja 70-luvuilla useita satoja tunteja, mikä mahdollistaa rajakarjalaismurteiden tutkimisen vielä tänäkin päivänä.

Väitöstutkimuksessani (2017) tarkastelin avointen persoonaviittausten käyttöä rajakarjalaisen siirtoväen murrehaastattelupuheessa. Tällä hetkellä työskentelen tutkijatohtorina Itä-Suomen yliopistossa Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa Muutto ja kielellinen eriytyminen: karjala Tverissä ja Suomessa (2018–2022), jossa tutkitaan erityisesti Tverin alueella puhuttavaa karjalan kieltä. Omalta osaltani jatkan hankkeessa persoonan ilmaisemiseen ja viittaussuhteisiin liittyvien kysymyksien parissa.