Milla Uusitupa

Olen kiinnostunut puhutun kielen kieliopista ja tutkin suomen ja sen lähimmän sukukielen karjalan lauseoppia. Väitöskirjassani (Rajakarjalaismurteiden avoimet persoonaviittaukset, 2017) tarkastelin yksikön 2. ja 3. persoonan avointa käyttöä rajakarjalaismurteissa, joilla tarkoitetaan ennen toista maailmansotaa Suomeen kuuluneessa Laatokan pohjoispuolisessa Raja-Karjalassa puhuttuja karjalan murteita. Avoimiksi persoonaviittauksiksi kutsutaan puolestaan lauserakenteita, joilla ei viitata puhetilanteessa kehenkään tiettyyn henkilöön vaan yleisemmin tietynlaisessa tilanteessa olevaan kokijaan tai toimijaan (esim. siitä soapi oikein hyvän keiton, ku siih panoo kermaa ja voita ja suurustaa hyväst).

Tällä hetkellä työskentelen tutkijatohtorina Suomen Akatemian KATVE-hankkeessa (2018–2022), jossa tutkitaan Sisä-Venäjällä Tverin alueella puhuttuja karjalan murteita. Omat tutkimuskysymykseni liittyvät hankkeessa persoonan ilmaisemiseen, finiittisyyteen, impersonaalisuuteen ja erilaisten modaalimerkitysten rakentumiseen. Olen kiinnostunut myös menneisyyden monikielisyyden tutkimisesta ja ollut mukana tekemässä artikkelikokoelmaa Ääniä idästä – Näkökulmia Itä-Suomen monikielisyyteen (SKS, 2020).