Mielenterveyden häiriöt ovat keskeinen työkyvyttömyyden syy Suomessa ja useissa muissa länsimaissa samaan aikaan, kun väestön sosioekonomiset terveyserot eivät ole muuttuneet. Mielenterveyden tukimuotojen osalta on tunnistettavissa käytön painottumista ylempiin sosioekonomisiin ryhmiin. Väestörakenteen muuttuessa nämä havainnot painottavat työikäisten mielenterveyden tukimuotojen kriittistä tarkastelua, jotta voidaan tunnistaa tukimuotojen käyttöön ja tuloksellisuuteen vaikuttavia väestöryhmäkohtaisia eroja ja eri väestöryhmien tarpeisiin vastaavia tukimuotoja.
Olen psykologi ja tutkija ja työskentelen psykologian, psykiatrian, työterveyshuollon ja ympäristöterveyden risteymäkohdassa monitieteisessä tutkimusviitekehyksessä. Väitöskirjassani (2021, Helsingin yliopisto) tutkin pitkittyvien ja hankalien hengitysoireiden ilmenemistä väestössä sekä sisäilmaan liitettyjen pitkittyvien ja hankalien oireiden psykososiaalista kuntoutusta. Työterveyslaitoksella johtamissani tutkimushankkeissa selvitämme eri psykososiaalisten tukimuotojen vaikutuksia työkykyyn sekä niiden käytön ja tuloksellisuuden ilmenemistä eri työssä käyvän väestön ryhmissä. Tutkimuksissani kohtaavat mielenterveyden ja työkyvyn, terveyspalvelujärjestelmien sekä yksilöllisten ominaisuuksien ja tekijöiden ensin mainituille asettamat haasteet.
Ajattelen, että koska viime kädessä tehdyt ratkaisut eri tukimuotojen kehittämisessä heijastuvat palvelurakenteen lisäksi yksilöiden hyvinvointiin, tarvitaan itsenäistä tiedettä, jotta yhteiskunnalliset ratkaisut ovat eettisiä ja ajassa kestäviä. Avoimen dialogin puute tutkijoiden ja muiden yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa voi hankaloittaa ratkaisujen toteutumista. Pyrkimykseni on olla osa ja rakentaa tätä dialogia.
X: @SannaSelinheimo
LinkedIn: @SannaSelinheimo