Olen ympäristön ja kestävyyden kysymyksiin keskittynyt oikeustieteilijä Helsingin yliopistolta. Olen tehnyt etenkin tieteen ja teknologian oikeustutkimusta: olen tutkinut esimerkiksi oikeuden suhdetta sosio-ekologisen hallinnan paradigmaan ja tieteellisten epävarmuuksien roolia luonnonsuojelua koskevassa oikeudenkäytössä. Työni on usein teoreettista, joskus myös alani menetelmiä kehittävää, mutta pyrkii kuitenkin aina olemaan vaikuttavaa. Enenevässä määrin tieteen ja oikeuden rajankäynti on johtanut vertailevan oikeustutkimuksen tekemiseen. Siellä hallinto- ja oikeusjärjestelmien moninaisuus on opettanut arvostamaan oikeudellisen kehikon ja kulttuurin tarkan analyysin merkitystä globaalien kestävyyshaasteiden ratkaisemisessa. Vallan dynamiikat yhteiskunnissa ovat moninaiset ja kiehtovat, myös ja etenkin tieteen ja teknologian tutkimuksen kulmasta katsottuina.
Nykyinen tehtäväni on kaksijakoinen. Yhtäältä johdan työpakettia ja toimin tutkijana monitieteisessä julkista ja yksityistä rahoitusta yhdistävässä CEIWA-konsortiossa (2021-2023), jossa luodaan uusia tekniikoita teollisuuden suljettujen vesikiertojen toteuttamiseen ja tutkitaan sääntelyn roolia niiden kehittämisessä ja käyttöönotossa. Vedän hankkeessa oikeustieteen tiimiä, joka tarkastelee oikeuden ja teknologian suhdetta sekä Suomessa että eräitä eurooppalaisia valtiota vertaillen, sekä EU:n ja Kiinan välistä sääntelydynamiikkaa analysoiden. Toisaalta toimin tutkijana ilmasto-oikeuden hyväksyttävyyttä tutkivassa, Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa 2035Legitimacy-hankkeessa (2021-2025), jossa tarkastelen tiedon saatavuutta, pääsyä oikeuksiin ja sitä kautta vallankäytön dynamiikkaa ja läpinäkyvyyttä erilaisissa EU:n sisäisissä prosesseissa.
Lue Tiina Paloniityn haastattelu Nuorten Tiedeakatemian Tutkimukselle kasvot -henkilökuvasarjassa.