Koronaviruspandemia toi ihmiskehon mikroskooppiset vieraat erityisen näkyväksi osaksi arkipäiväämme, mutta suurin osa mikrobikumppaneistamme ei ole taudinaiheuttajia. Kehojamme asuttavat vakituisesti monet harmittomat tai jopa hyödylliset mikrobit, jotka esimerkiksi suojelevat meitä haitallisemmilta lajeilta sekä auttavat meitä pilkkomaan ravintoa tehokkaammin. Näiden mikrobien kokonaisuutta kutsutaan ihmisen mikrobiomiksi. Nykyaikaiset molekyylibiologian menetelmät ovat avanneet mahdollisuuden tutkia mikrobiomia hyvin yksityiskohtaisesti, ja tulokset ovat vahvistaneet näkemystä siitä, että paitsi yksittäisillä mikrobeilla, myös mikrobiyhteisöillä on merkittäviä vaikutuksia terveyteen sekä erilaisiin sairauksiin.
Meitä ympäröivä mikrobien maailma on aina kiehtonut minua, ja tutustuin jo maisteriopinnoissani mikrobiomitutkimuksessa käytettäviin laskennallisiin menetelmiin. Väitöskirjassani (2019, Helsingin yliopisto) tutkin ihmisen mikrobiomin yhteyksiä Parkinsonin tautiin. Keskityin erityisesti suolistomikrobeihin, mutta vertailin myös suun ja nenän mikrobiyhteisöjä; näistä sekä suoliston että suun mikrobeissa on havaittavissa selkeitä eroja tautia sairastavien ja terveiden verrokkihenkilöiden välillä. Vuodesta 2020 alkaen olen jatkanut saman aiheen parissa postdoc-tutkijana Luxemburgin yliopistossa, Luxembourg Centre for Systems Biomedicinessa, missä kartoitan Parkinson-potilaiden mikrobeja monella eri lähestymistavalla. Mikrobiyhteisöjen parempi ymmärrys voi auttaa meitä selittämään taudin syntymekanismeja sekä sen kautta johtaa uudenlaisiin hoitomuotoihin.
Twitter: @velma_te_a