Oikeustieteen apulaisprofessori Visa Kurki tutkii oikeuden käsitteitä filosofian metodeja hyödyntäen. Hän on ollut mukana laatimassa kansalaisaloitetta eläinten oikeuksien saattamiseksi perustuslakiin. Tutkija pitää nykymallia ongelmallisena sekä eläinetiikan että ilmastonmuutoksen ja epidemiariskien näkökulmasta.
Miksi oikeustiede tarvitsee tuekseen filosofiaa?
Moni ajattelee juridiikkaa hyvin ”teknisenä” alana, jossa pitää vain löytää oikea pykälä, mutta oikeustiede itse asiassa on monella tapaa lähellä filosofiaa. Molemmissa on kyse tarkoista käsitteenmäärittelyistä ja argumentoinnista. On jopa esitetty, että Sokrateen filosofinen metodi olisi ollut peräisin sen ajan oikeudellisista käytännöistä. Vielä muutama vuosisata sitten oli hyvin tavallista, että filosofit puuhasivat myös oikeustieteen parissa. Esimerkiksi filosofi ja yleisnero Leibniz laati Pyhälle saksalais-roomalaiselle keisarikunnalle ehdotuksen siviililakikirjaksi.
Erityisalaasi on subjektit ja objektit oikeusjärjestelmässä, mikä sai sinut kiinnostumaan tästä aiheesta?
Laajemmin esitettynä omaa alaani on niin sanottu erityinen oikeusteoria ja teoreettinen lainoppi. Näissä tutkitaan oikeuden käsitteitä filosofian metodeja hyödyntäen. Itse innostuin alun perin subjekti- ja objektiteemasta, kun kiinnostuin eläinten oikeudellisesta asemasta. Siitä kiinnostus lähti pikkuhiljaa laajenemaan. Tuolloin reilu kymmenen vuotta sitten aihe oli paljon marginaalisempi kuin tänään; nykyään puhutaan koko ajan tekoälyistä, luonnosta, eläimistä jne. oikeuden potentiaalisina subjekteina.
Se, onko eläin oikeussubjekti, riippuu lopulta siitä, miten laki eläimiä kohtelee. Itse olen kuitenkin esittänyt, että oikeussubjektin käsite on ylipäätään ymmärretty väärin. On ajateltu, että eläimet pitäisi tavallaan ensin ”julistaa” oikeussubjekteiksi, ennen kuin eläimillä voisi olla laillisia oikeuksia. Tämä on nähdäkseni väärin, ja eläimillä voidaan itse asiassa jo sanoa olevan oikeuksia – sangen rajattuja toki.
Olet ollut mukana laatimassa kansalaisaloitetta eläinten oikeuksien saattamiseksi perustuslakiin. Aloite sai kasaan vaadittavat 50 000 allekirjoitusta ja etenee eduskunnan käsittelyyn. Miksi tämä on tarpeellinen uudistus, eikö uusi laki eläinten hyvinvoinnista riitä?
Nyt (1.1.2024) tulee tosiaan voimaan uusi laki eläinten hyvinvoinnista. Lain mukana tulee joitakin uudistuksia, mitä tulee esimerkiksi lemmikkienpitoon ja eläinjalostukseen, mutta käytännössä nykymeno jatkuu. Lainsäädäntö sisältää kauniita sanoja eläinten hyvästä kohtelusta, mutta usein nämä eivät käytännössä toteudu joko sen takia, että niitä tulkitaan rajoittavasti tai ettei niiden toteutumista käytännössä valvota. Jotkin muutokset toteutuvat vasta pitkän siirtymäajan jälkeen.
Meidän tulee laajemmin kyseenalaistaa sitä, missä määrin nykymittainen eläinten hyväksikäyttö voi jatkua. Nykymalli ei ole ongelmallinen vain eläinetiikan näkökulmasta, vaan eläinteollisuus kontribuoi myös esimerkiksi ilmastonmuutokseen ja lisää epidemiariskejä. Tällä hetkellä saamme jännittää, lähteekö turkistarhoilta leviämään uudenlaisia influenssaviruksia.
Kansalaisten suuri enemmistö on sekasyöjiä, jotka eivät elä linjassa uuden lakialoitteenne kanssa. Näetkö, ettei lakien perimmäinen olemus pitäisikään olla demokraattinen, yleisen kollektiivisen moraalin kanssa linjassa?
Ehdotushan ei sinänsä suoraan kieltäisi lihansyöntiä. Siinä todetaan eläinten oikeus elämään, mutta tämä oikeus ei olisi ehdoton: eläimen saisi tappaa, jos se olisi ihmisen perusoikeuksien näkökulmasta välttämätöntä. Ylipäätään ajatuksena on, että eläinten ja ihmisten perusoikeuksia tulisi tasapainottaa keskenään, eli löytää paras mahdollinen ratkaisu, jossa toteutuvat niin ihmisten kuin muiden eläintenkin perusoikeudet.
Otaksun, että aika iso osa ihmisistä hyväksyisi suuren osan ehdotuksen kirjauksista, mutta ehdotusta pitää tosiaan ajatella tällä tavalla kokonaisuutena.
Suomessa oikeudenkäyttöä sääntelee paljon EU-oikeus. Mitä haasteita eläinten oikeuksiin liittyy EU-tasolla tai ollaanko muualla EU:ssa pidemmällä eläinten oikeuksissa?
Nyt on uhkana, että EU:n pitkään valmisteltu eläinten hyvinvointia koskeva lakipaketti ei koskaan etene tai että sen kunnianhimon tasoa vähennetään rajusti. Esimerkiksi päätöksestä lopettaa häkkikanalat saatetaan nyt pakittaa. Tämä on järkyttävää.
Joissakin muissa EU-maissa ollaan yksittäisissä asioissa pidemmällä. Esimerkiksi useissa maissa on erikseen todettu, että eläimet eivät ole ”esineitä”, vaikka heitä monella tavalla edelleen kohdellaankin esineen tavoin. Euroopan maista Sveitsi on erityisen kiinnostava tapaus, koska siellä eläinten ”arvokkuus” (Würde, englanniksi dignity) on turvattu perustuslain tasolla.
Nyt eläintenoikeuksien näkökulmasta ajankohtainen oikeustapaus on Maria Nordinin tapaus, jossa syytetty (Nordin) jätti noudattamatta eläinlääkärin hoito-ohjeita lemmikkikanan ja -kissan tapauksessa. Mitä oikeusfilosofisia näkökulmia tilanteeseen liittyy?
Kaipa merkittävin näkökulma tässä on se, miten sovellamme eri standardeja lemmikkieläimiin ja tuotannossa käytettyihin eläimiin. Esimerkiksi broilerikasvattamoissa untuvikkoja nääntyy nälkään jatkuvasti, mutta tämä nähdään normaalina. Vastaavia tapauksia on muissakin maissa, joissa juuri lemmikkikanoihin on sovellettu eri standardeja kuin tuotannossa käytettyihin kanoihin.
Lopuksi, miten todennäköisesti uskot kansalaisaloitteen menevän läpi eduskunnassa? Ja jos näin käy, mikä kaikki tulee muuttumaan?
Vaikea arvioida tässä vaiheessa. Panostamme nyt ennen kaikkea siihen, että aloite saa hyvän valiokuntakäsittelyn. Mikäli aloite hyväksytään, muutos ei tapahtuisi yhtäkkiä. Ihmisten nykyiset perusoikeudet ovat 90-luvulta ja niiden merkitystä olemme oppineet ymmärtämään pikkuhiljaa.