Tutkimukselle kasvot -henkilökuvassa Nuorten Tiedeakatemian tutkijat kertovat työstään ja polustaan tutkijoiksi
Matemaatikko, akatemiatutkija Joonas Ilmavirran tutkimusta tarvitaan, koska maapalloa tai potilaita ei voida rikkoa.
Mitä tutkit tällä hetkellä ja mihin se liittyy?
Tutkin epäsuoraan mittaamiseen liittyvää matematiikkaa. Monia asioita, kuten potilaita tai Maapalloa, on pakko mitata epäsuorasti, koska mitattavaa kohdetta ei haluta tai voida rikkoa. Jos on mitattu vaikkapa maanjäristysaaltojen kulkuaikoja planeettamme läpi, onko siitä ylipäänsä mahdollista päätellä yksikäsitteisesti, mitä sisällä on?
Tutkimuksessani en käsittele lainkaan dataa tai luo konkreettisia kuvia. Sen sijaan tutkin teoreettisia rakenteita, jotka mahdollistavat käytännön askelien ottamisen muille. Tutkimukseni tuottama teoreettinen ymmärrys parantaa mittauksista vedettävien johtopäätöksien luotettavuutta. Lisäksi teoreettinen ymmärrys auttaa suunnittelemaan sellaisia mittausasetelmia, jotka parhaiten auttavat selvittämään halutun asian. Modernit geometriset työkalut mahdollistavat yllättävän pitkälle menevät johtopäätökset datasta, josta ei ole aiemmin osattu sanoa mitään varmaa.
Miten päädyit nykyisen tutkimusaiheesi pariin?
Osin sattumalta, mutta valikoiden tarkasti sattuman eteeni heittämistä mahdollisuuksista. Valmistuin maisteriksi fysiikan ja tohtoriksi matematiikan alalta, ja tutkin mieluiten teoriaa, jolla on kiinteä yhteys käytäntöön. Yritän kehittää puhdasta matematiikkaa suuntaan, jolla on sovellusten kannalta väliä. Ensimmäiset aiheet tulivat jatko-opintojen ohjaajalta, ja tutkimukseni alkoi elää oman mielenkiinnon mukaiseen suuntaan. Keskeisessä asemassa ovat olleet satunnaiset kohtaamiset konferensseissa ja lukuisat epämuodolliset keskustelut, jotka ovat johtaneet useisiin merkittäviin yhteishankkeisiin. On ollut korvaamattoman tärkeää osallistua tapahtumiin ja puhua ihmisille, sillä verkostot eivät vain avaa ovia vaan myös kertovat niiden olemassaolosta.
Millaisia asioita työpäiviisi kuuluu?
Vaihtelee paljon. Tavallisia askareita ovat artikkeleiden selailu ja lukeminen, tutkimukseen ja hallintoon liittyvät kokoukset, opettaminen ja sen valmistelu, opiskelijoiden ja muiden kollegoiden ohjaaminen ja auttaminen, matkustaminen sekä tietenkin tutkimus. Yksi tehokkaimmista tavoista tutkia matematiikkaa on puhua liitutaulun ääressä. Työaika joustaa molempiin suuntiin, ja tulee tehtyä sekä yli- että alitöitä. Intensiivisintä ajatustyötä ei voi tehdä hyödyllisesti kovin montaa tuntia päivässä ja monena päivänä.
Mikä tutkijan työssä on parasta? Entä pahinta?
Paras puoli on selvästi se, että pidän siitä mitä teen työkseni. Niin kauan kuin tulosta syntyy eri mittareilla mitattuna, olen hyvin vapaa järjestämään työni miten haluan. Se puolestaan auttaa työskentelemään tehokkaasti. Huonoja puolia ovat uran epävarmuus (joka tosin alkaa omalta kohdaltani hälvetä) ja tavoitteen epämääräisyys. Tutkimus voi tuntua polkevan pitkiäkin aikoja paikallaan ja edistystä voi olla vaikea tunnistaa, vaikka sitä tapahtuukin. Siltä kannalta opetus on erinomaista vastapainoa, sillä kurssi tai luento alkaa ja päättyy selkeästi.
FT Joonas Ilmavirta toimii parhaillaan akatemiatutkijana Tampereen yliopistossa. Hän on vapaalla Tampereen yliopiston urapolkupaikasta sekä Jyväskylän yliopiston lehtoraatista. Kotisivu: http://users.jyu.fi/~jojapeil/. Katso myös Tampereen yliopiston video, jossa Joonas kertoo, mikä häntä tutkijana motivoi: https://www.youtube.com/watch?v=0Pgw_Qe-OWI.
Artikkelin pääkuva: Ari Lehtonen