Musiikkitiedettä ja Aasian tutkimusta yhdistävä Lasse Lehtonen korostaa ihmistieteellisen tutkimuksen merkitystä siinä, miten näemme ympäröivän maailman
Laulaja-lauluntekijänaisista Sibeliuksen vastaanottoon Japanissa
Tutkijan minusta teki klassinen luonteenpiirre: uteliaisuus eli tarve ymmärtää. Kiinnostuin jo opintojeni alkuvaiheessa japanilaisesta musiikista, mikä oli luontevaa johtuen musiikkiharrastajan taustastani ja Itä-Aasian tutkimuksen pääaineopinnoistani – mutta en löytänyt mistään vastauksia minua kiinnostaneisiin kysymyksiin. Tuolloin koin ensimmäistä kertaa kutsumusta tutkia jotain itse. Tämä kutsumus vei minut opiskelemaan myös musiikkitiedettä, eli oikeastaan tutkiminen oli osana opintojani lähes alusta saakka ja oma alayhdistelmänikin vakiintui varsin varhaisessa vaiheessa.
Tämänhetkinen tutkimusaiheeni on Jean Sibeliuksen musiikin vastaanotto Japanissa. Kuulostaa liiankin itsestään selvältä aiheelta minun tutkijaprofiilillani, eikö? Mutta minulle aihe oli kaikkea muuta kuin itsestään selvä, sillä olen tähän asti keskittynyt yksinomaan japanilaiseen musiikkiin. Lisäksi tässä ollaan aika kaukana edellisestä tutkimusaiheestani, joka oli laulaja-lauluntekijänaiset ja feminismi 1970-luvun Japanissa. Aiheen pariin minut kuitenkin johdatteli sama uteliaisuus kuin muissakin tutkimusaiheissani. Sibeliuksen suosion syyksi Japanissa on tarjottu sitä, että Sibelius vetoaisi japanilaiseen estetiikan tajuun, mutta tutkijana en usko tällaisiin selityksiin. Minua kiinnostaa ennen kaikkea prosessi, jonka kautta Sibelius on noussut nykyiseen asemaansa.
Kyse on tietysti paljon enemmän kuin ”vain” Sibeliuksesta. Teoreettisesta näkökulmasta kyse on tietyn käsitekartaston siirtämisestä yhdestä kulttuurisesta ympäristöstä toiseen – Sibeliuksen tarkastelu tarjoaa hedelmällisen tilaisuuden tarkastella näiden eräänlaista yhteen törmäämistä. Samalla tutkimusaihe avaa kiehtovia näkökulmia Japanin moderniin kulttuuriin, Suomen kulttuurivientiin ja musiikin kansainväliseen liikkuvuuteenkin. Harva suomalainen tai japanilainen esimerkiksi tietää, että Kalevalan japaninkielinen käännös ilmestyi varhain – vuonna 1937 – koska kääntäjä Kakutan Morimoto oli inspiroitunut Sibeliuksen Kalevala-aiheisista teoksista. Tämä on hieno osoitus siitä, millainen voima musiikilla voi olla rakentaa kulttuurisia siltoja.
Tutkimuksella muutetaan maailmaa
Tutkimuksella voi muuttaa maailmaa. Tutkimusta ei tehdä tutkimusta varten, vaan laajassa mittakaavassa koko maailman hyväksi. Siksi tähän liittyy myös tutkimuksen yleistajuistaminen. Vaikka tutkimukseni liittyykin spesifisti musiikkiin Japanissa, kyse on näkökulmastani paljon suuremmasta asiasta: siltojen rakentamisesta kulttuurien välille. Musiikkiin ja Japaniin liittyvä tutkimus on sikäli kiitollista, että se tarjoaa loputtomasti tarttumapintaa yleistajuistamiseen. Laajalle yleisölle kirjoittaminen ja puhuminen on merkittävä osa työnkuvaani, ja toisinaan olen järjestänyt myös japanilaisen musiikin konsertteja. Voi kuulostaa yllättävältä, mutta minulle tämäkin on tavallaan tutkimuksen yleistajuistamista.
Aasian tutkimus ja musiikkitiede ovat kummatkin loputtoman kiehtovia aloja, koska ne tarjoavat mahdollisuudet tutkia lähes mitä vain. Tutustuminen suomalaisesta näkökulmasta ”kaukaiseen” kulttuuriin ei opeta pelkästään kyseisestä kulttuurista vaan laajemmin ihmisestä ja ihmisenä olemisesta. Tämä koskee myös omaa elämääni: tutkimus on vaikuttanut merkittävästi siihen, kuka olen ja miten ajattelen. Voi kuulostaa hieman ylevältä, mutta olen silti sitä mieltä, että jatkuva omien ajattelutapojen haastaminen ja uuden oppiminen ovat kaikkein merkittävin osoitus elossa olemisesta.
Niin on oikeastaan myös työni toinen tärkeä puoli, opettaminen. Opettaminen on tutkimuksen ohella minua kaikkein eniten inspiroivia asioita: opiskelijoiden kanssa keskustelu, heidän näkemystensä kuuntelu ja yhdessä oppiminen ovat aivan verrattoman upeita kokemuksia. Niiden rinnalla en jaksa välittää siitä, ettei opettamista tällä hetkellä arvosteta lainkaan riittävästi akateemisena meriittinä.
Tutkijanurani tärkeimpänä löytönä pidän sen osoittamista, että ”sulkeutuneena” pidetty 1930-luvun Japani oli musiikillisesti varsin kansainvälinen ja globaalisti verkottunut äärimmäisen haasteellisista yhteiskunnallisista olosuhteista huolimatta. Mutta tämä on laajassa mittakaavassa varsin spesifi löytö, ja katson asiaa siksi tässä vähän eri näkökulmasta eli siitä, miten oma tutkimus on saattanut poikia jotain muuta merkittävää. Yksi esimerkki on tutkimukseni japanilaisista laulaja-lauluntekijänaisista. Tutkimuksestani kiinnostunut yhdysvaltalainen Women Songwriters Hall of Fame pyysi minulta suosituksia vuonna 2022 hall of fameen valittavista aasialaisista naisartisteista. Ehdottamani Junko Yagami valittiin. Tästä tuli myös Japanissa iso uutinen, jossa minunkin nimeni oli esillä. Tämä on mielestäni loistava esimerkki tutkimustiedon johdannaisvaikutuksista ja ainakin hieno esimerkki kansainvälisyydestä – lopultahan kyse oli yhteistyöstä ja kommunikaatiosta kolmen eri mantereen ja kulttuuripiirin välillä!
Kansainvälisyys ja monitieteisyys tutkimuksen lähtökohtina
Tutkimukseni edellyttää lähtökohtaisesti kansainvälistä suuntautumista, koska se liittyy toiseen kulttuuriin. Yhteensä olen viettänyt useamman vuoden Japanissa, mutta yhtä lailla korvaamattoman tärkeitä ovat olleet verkostot muihin alojeni tutkijoihin esimerkiksi Euroopassa. Tutkimus ja tutkimusyhteistyö jos jokin avaa silmiä sille miten tärkeää meidän on pyrkiä kurottamaan yli kulttuuri- ja kielirajojen.
Tutkimukseni edustaa lähtökohtaisesti kahta alaa, joista kummatkin ovat vieläpä perusluonteeltaan monitieteisiä. Jokainen tutkimusprojektini on käsitellyt hieman erilaista aihepiiriä, joten on ollut valtavan inspiroivaa tutustua kunkin alan käsittelytapoihin ja käsitekartastoon. Ilman tutkimusaiheitani en välttämättä olisi päätynyt perehtymään esimerkiksi nationalismia, sukupuolentutkimusta ja kulttuurienvälisyyttä koskevaan tutkimukseen. Jatkuva uusien tulokulmien etsiminen pitää mielen virkeänä ja rakentaa samalla pysyvämpää pohjaa oman tutkimuksen taustalla vaikuttavassa ajattelussa.
Eri aloilla ”vierailemisessa” on kuitenkin myös haasteita. Tutkimus on rahoituskäytäntöjen vuoksi hyvin projektilähtöistä, jolloin yhden aiheen parissa vietetään aktiivista tutkimusaikaa ehkä vain kolme vuotta. On todella hankala palapeli perehtyä samalla uuteen metodologiaan ja alan ajankohtaisiin kiistakysymyksiin, kun oman tutkimusprojektin pitäisi tuottaa julkaisuja. Toisaalta tällaisina hetkinä tiedeyhteisö osoittaa mielestäni voimansa juuri yhteisönä: eri alojen edustajien kanssa keskustelu, muilta oppiminen ja korvien heristäminen kriittisille näkökohdille kuroo nähdäkseni kiinni alojen välisiä kuiluja.
Nopea kulttuurienvälinen tiedonkulku ei takaa ymmärrystä toisia kulttuureja kohtaan
Ihmistieteellisellä tutkimuksella on valtava vaikutus siihen, miten näemme ympäröivän maailman. Julkisessa keskustelussa harvoin tiedostetaan tai ymmärretään sitä, miten suuri osa yhteiskuntamme järjestelmistä, keskustelunaiheista ja maailmankatsomuksista on muodostunut ihmistieteellisen ajattelun kautta. Toivon kykeneväni omalta osaltani vaikuttamaan siihen, miten asiat maailmassa nähdään. Minulle on esimerkiksi ollut valtava ilo, että kirjojeni lukijat niin Suomessa kuin ulkomaillakin – julkaisukielestä riippuen – ovat toisinaan ottaneet yhteyttä koettuaan oivaltaneensa jotain uutta ja muuttaneet katsantokantaansa kirjojeni kautta. Kyse on toki laajassa mittakaavassa pienistä asioista, mutta tutkimuksen kautta pienistä puroista voi muodostua jotain huomattavasti suurempaa.
Nykymaailmassa tiedonkulku kautta maapallon on nopeampaa kuin koskaan aikaisemmin. Tämä on luonut samalla mielikuvan siitä, että maailma olisi ”kansainvälisempi” kuin koskaan, mutta nähdäkseni tähän sisältyy salakavala ajatusharha. Nopea kulttuurienvälinen tiedonkulku ei nimittäin tarkoita sitä, että ymmärrys toisia kulttuureja kohtaan olisi todellisuudessa kasvanut. Oikeastaan joskus jopa päinvastoin.
Arvostan paljon englannin kieltä lingua francana, mutta samalla tulisi ymmärtää, ettei englanti ole kielenä sen ”universaalimpi” kuin mikään muukaan: kieli kantaa aina mukanaan valtavan määrän kulttuurista tietoa ja käytäntöjä, ja monet englanninkielisen maailman ilmiöt ovat todellisuudessa varsin vieraita Suomelle ja Japanille. Näen siksi todella tärkeänä sen, että kulttuureja tutkitaan monipuolisesti ympäri maailmaa ja että niiden välille haetaan yhteyksiä, joissa tukeudutaan muuhunkin kuin mielikuviin kansainvälistyneestä, englantia käyttävästä maailmasta. Tutkimustieto on parhaimmillaan erittäin oleellinen sillanrakentaja kulttuurien välillä – ja tämä jos jokin on verkottuneessa nykymaailmassa merkittävää.
Kuvat:
Artikkelin pääkuva: Pekka Rantakari
Kuvakaappauksen lähde.