Nuorten Tiedeakatemian EU-vaalipaneeli: Tiedepolitiikan suuntaviivoja Euroopassa
Kesäkuun (6.6.–9.6.) eurovaalit ovat jo aivan ovella. Näin myös Nuorten Tiedeakatemia päätti kantaa kortensa kekoon, ja järjesti Helsingin Oodissa vaalipaneelin tiedepolitiikasta 20.5.2024. Aiheesta keskustelemaan olivat saapuneet meppiehdokkaat Ville Niinistö (vihr.), Mika Aaltola (kok.), Riku Nieminen (vas.), Satu Jaatinen (kesk.), Dimitri Qvintus (SDP) ja Julia Ståhle (RKP). Keskustelua johti Nuorten Tiedeakatemian alumni, politiikan tutkija Johanna Vuorelma.
Paneelista välittyi kaikkien ehdokkaiden myönteinen asenne tieteeseen ja tutkimukseen. Qvintus korosti erityisesti tieteen merkitystä, ei pelkästään taloudelle, vaan myös demokratiakehitykselle. Erot ehdokkaiden välillä näkyivät keskustelussa lähinnä painotuksissa, ja rivien välissä, joten suoranaista konfliktia tai vastakkainasettelua ei ehdokkaiden välille syntynyt missään vaiheessa. Keskustelu oli syvällistä, ja kanssakeskustelijoita kunnioittavaa kautta linjan. Ilmastohuolet ovat selvästi läpileikanneet koko poliittisen kentän, ja se näkyi erityisesti monien keskustelijoiden painotuksissa. Nieminen halusi kuitenkin korostaa myös vihreän siirtymän oikeudenmukaisuutta. Kuka vihreän siirtymän maksaa? Filosofinen kysymys jäi lopulta ilmaan, eikä asiaan saatu kantaa muilta ehdokkailta.
Missä mielessä tutkittu tieto ohjaa politiikkaa? Tässä suhteessa ehdokkaiden painotukset poikkesivat hieman toisistaan. Qvintuksen mukaan EU:ssa tiede ei tule riittävästi kuulluksi. Jaatinen korosti omissa puheenvuoroissaan vaikuttavuusarvioiden ja kvantitatiivisen tiedon merkitystä. Niinistön mukaan kuitenkin EU-parlamentissa tutkijoita kuunnellaan paljon enemmän kuin esimerkiksi Suomen eduskunnassa, jossa yksittäiset taloussektorit voivat lobata ympäristölle haitallisia uudistuksia. Kaikki olivat samaa mieltä siitä, että poliitiikkojen olisi pitänyt olla herkemmin kuulolla tutkijoiden Venäjä-näkemysten suhteen. Tässä suhteessa entisen Venäjä-tutkijan, Ville Niinistön ja Mika Aaltolan puheenvuoroissa näkyi yhtymäkohtia. Niinistö korosti yhteiskuntakriittisen tutkimuksen merkitystä tässä ajassa. Aaltola erityisesti korosti sotatutkimuksen ja puolustusteknologian merkitystä. Aaltola näkee maanpuolustuksen yhteiskunnan kivijalkana, ja ennakkoehtona kaikelle muulle. Niinistö opponoi näkemystä hienokseltaan korostaen, että tarvitsemme myös sotaetiikan tutkimusta, emme pelkästään teknologista tutkimusta. Kaikki ehdokkaat kannattivat tutkimusrahoituksen sitomista 3 % tavoitteeseen (suhteessa bruttokansantuotteesta).
Mistä varat tutkimusmenoihin kerätään? Niinistö kannatti päästökaupan käyttämistä tutkimusmenoihin. Qvintus oli sitä mieltä, että yksi tämän keskustelun suurimmista tabuista on yhteisvelan käyttäminen. Qvintus halusi näin hälventää velkapelkoja, ja nähdä yhteisvelan arvon tarpeellisten investointien rahoittamisessa. Aaltolan mukaan yhteisvelan tulisi olla aivan viimesijainen vaihtoehto. Aaltolan mukaan ratkaisun tulisi olla protektionistisempi, varat tulisi kerätä tulleista ja tariffeista. Ståhle uskoo velkaan, mutta vain jos voimme osoittaa sen menevän tuottaviin kohteisiin.
Teknologisen tutkimuksen lisäksi Niinistö, Qvintus ja Ståhle halusivat omissa puheenvuoroissaan korostaa myös ihmistieteiden ja laadullisen tutkimuksen merkitystä tieteen ja yhteiskunnan kehitykselle. Puheeksi nousivat mm. twitter-trollien vähättelevät kommentit jälkikolonialismin tai feminismin tutkimukseen littyen. Keskustelu kulki tästä sujuvasti tieteen autonomiaan, ja erityisesti Unkarin tilanteeseen, jossa poliitikot määrittelevät tutkimuksen rajat. Ilmaan jäi leijailemaan kysymys siitä, miten EU voisi tehokkaammin kitkeä yksittäisten jäsenvaltioiden puuttumisen tieteen autonomiaan. Kaikkien panelistien mielestä tutkimuksella on itseisarvo, ja tieteen välinearvo on sekundäärinen.
Paneelikeskustelu päättyi osuuteen tekoälystä EU-sääntelyssä. Kaikki ehdokkaat näkivät tekoälyssä mahdollisuuksia lisätä taloudellista tuottavuutta, mutta myös kriittisiä ääniä kuulimme. Ståhle korosti tekoälyn perimmäistä problematiikkaa, tekoälyn kouluttamisen datavinoumaa. Datavinoumilla viitataan siihen, että tekoäly voi tehdä päätelmiä vain siitä aineistosta, jota on kerätty ja jota sille on annettu. Tämä on Ståhlen mukaan ongelma lääketieteessä, jossa aineistosta puuttuu usein naiset ja vähemmistöt. Nieminen nosti ongelmaksi tekoälyn ja taiteilijoiden tekijänoikeuksien ongelman. Tekoäly voi nykyään käytännössä vapaasti käyttää ja kaupallistaa yksittäisten taiteilijoiden työtä ilman, että tästä tulee alkuperäisille tuottajille korvausta. Nieminen myös nosti huolen tekoälypohjaisesta sodankäynnistä ja tappamisesta. Jaatinen toi huolissaan esiin rinnastuksen vuoden 2008 finanssikriisiin, jossa ei ymmärretty rakentaa järjestelmälle riittäviä rajoituksia. Osaammeko siis tekoälyn kanssa löytää tasapainon taloudellisesti tuottavan kehityksen ja ihmisoikeuksien kehityksen kanssa. Tekoälypohjaista julkista valvontaa tehdään myös Euroopassa, ja tähän Niinistön mukaan tarvitaan riittävää sääntelyä. Qvintus halusi nostaa esiin vielä tekoälyn kansankielisyyden, missä määrin kielikysymykset tulevat lisäämään epätasa-arvoa tekoälyyn liittyvissä kysymyksissä.
EU:n tiedepolitiikka on hyvissä käsissä, mikäli paneelin meppiehdokkaita on uskominen. Mihin tutkimusvarat suunnataan, ja minkälaista tutkimusta priorisoidaan ja mihin EU-sääntely voi ulottua, sekä miten tämä kaikki rahoitetaan. Tässä taitavat olla keskeisimmät linjaerot ehdokkaiden välillä.
Kuvat: Aleksi Kylmälahti