Uusi Ruudun takaa -haastattelusarjamme esittelee Tutkija tavattavissa -etätiedekasvatuspalvelun tutkijoita
Liisa Väisänen on yksi Tutkija tavattavissa -palvelun suosituimmista tutkijoista. Väisänen asuu Espanjassa, on vapaa tutkija ja kirjailija. Väisänen on väitellyt estetiikan alalta, tarkemmin islamilaisesta estetiikasta. Hän on toivottu vieras erityisesti lukion “uskonnot taiteissa ja populaarikulttuurissa” -kurssille. Hän tutkii ja kirjoittaa kirjoja eri taiteenlajien ja eri uskontojen välisistä suhteista sekä symbolikielestä taiteessa ja arjessa. Pääsimme haastattelemaan Liisaa juttusarjaamme, joka esittelee Tutkija tavattavissa -poolin tutkijoita.
Mitkä asiat motivoivat sinua tekemään tiedekasvatusta nuorille Tutkija tavattavissa -palvelun kautta?
Olen tehnyt laskujeni mukaan yli 20 etävierailua oppilaitoksiin Tutkija tavattavissa -palvelun kautta muutaman vuoden aikana. Minua motivoi tiedekasvatukseen erityisesti kaksi asiaa. Ensinnäkin, Suomen tulevaisuus kasvaa kouluissamme, ja tiedekasvatus on mahdollisuus vaikuttaa Suomen tulevaisuuteen. Toiseksi, uskon vahvasti oman tutkimusalani merkitykseen. Uskontoja on ollut kautta maailman historian kaikissa ihmiskulttuureissa. Se on siis oleellinen osa ihmisenä olemista. Usein teologit ja uskonnontutkijat ovat pohtineet homo religiosusta. Kuka tämä uskova ihminen on ja miksi hän on? Minä taiteentutkijana tutkin homo artisticusta, taidetta tekevää ihmistä. Heitäkin on ollut aina ja kaikissa ihmiskulttuureissa. Nyt näyttää siltä, että uskonto ja taide pyrkivät vastaamaan täsmälleen samoihin kysymyksiin: mikä on maailma? Keitä me olemme? Mistä me tulemme? Mihin me menemme? Onkin niin, että homo religiosus ja homo artisticus ovat täsmälleen sama kaveri. Samanaikaisesti koko maailmamme on kriisissä, meillä on entistä enemmän ja samalla olemme havahtuneet huomaamaan, että olemme onnettomampia. Tällä hetkellä tutkimus puhuu paljon planetaarisesta hyvinvoinnista. Koulutusmaailmakin pyrkii vastaamaan tulevaisuuden kysymyksiin ymmärtämällä ihmisen suhdetta itseensä ja ihmisen suhdetta toisiin ihmisiin sekä elinympäristöönsä uudella tavalla. Me käytännössä pyrimme määrittämään koko ihmisen hyvinvoinnin ihan uudella tavalla. Silloin tiedon rinnalle astuu taide ja henkisyys myös opetusohjelmissa. Tässä kaikessa uskonnollisen estetiikan tutkimuksella on suuri osuus. Muutama vuosi sitten otettiin lukion opetusohjelmaan “uskonnot ja taiteet” -kurssi. Se on merkki ilmapiirin muutoksesta. Nämä ovat näkemyksiä, joiden merkitys nousee tulevaisuudessa vielä enemmän, tässä tilanteessa, jossa globaalisuus saa ihmisen pohtimaan koko nykyaikaista järjestelmäämme uudelleen.
Tutkit uskonnollista symboliikkaa sekä eri taiteenlajien ja eri uskontojen välisiä suhteita sekä symbolikieltä taiteessa ja arjessa. Mikä on yleisin oppilaita tutkimusaiheessasi askarruttava kysymys ja mitä olet siihen yleisimmin vastannut?
Yleisin kysymys lienee, käyttävätkö kaikki uskonnot symboleita. Tyypillisesti vastaukseni lyhyesti kuuluu: kyllä käyttävät. Laajemmin esittelen yleensä, miten symbolit eri uskonnoissa toimivat ja mitä merkityksiä ne eri kulttuureissa kantavat. Symbolit toimivat uskonnoissa sekä vahvistavina että poissulkevina. Uskonnollinen symboli voi vahvistaa ryhmän yhteneväisyyttä, mutta myös sulkea siitä ulos. Voisimme ottaa esimerkkinä niin sanotun Fatiman käden, joka yleensä aina liitetään islamin uskontoon heidän symbolinaan. Kun näytän symbolin oppilaille vierailulle, samalla näytän, että ihan samannäköistä symbolia käyttävät hindut. He vain kutsuvat sitä Jumalan kädeksi. Sitten näytän juutalaisten vastaavan käsisymbolin, niin olenkin jo avannut huomaamaan, että se symboli ei sulje ryhmää muslimit kiinni, vaan avaa sen historian ensin juutalaisuuteen ja sitten ikivanhaan Indus-joen kulttuuriin. Koska uskonnot puhuvat ei-materiaalisista asioista vaikkapa etiikasta, on uskonnon sisällön kuvaaminen mahdotonta ilman symboleita. Symbolin avulla voidaan kuvata eettisiä arvoja vaikkapa kohtuutta, laupeutta tai vihaa. Siksi uskonnot käyttävät niin paljon symboleita.
Mikä on yleisin oppilaita tutkijan ammatissa askarruttava kysymys ja mitä olet siihen vastannut?
Oppilaita kiinnostaa juuri tutkijan työ, siis mitä minä teen ihan konkreettisesti. Vastaukseni kuuluu: pidän silmäni auki, luen paljon ja kirjoitan valtavasti. Näin humanistista tutkimusta syntyy.
Mikä on vaikein tai yllättävin oppilaskysymys, jonka olet saanut, ja muistatko mitä vastasit kysymykseen?
Oppilailta on tullut useinkin haastavia kysymyksiä. Yksi kysymys oli, josko voisin kertoa enemmän Dante Alighierin Jumalaisen näytelmän neljästä hevosesta. Vastasin siihen kertomalla Johanneksen ilmestyksestä ja näyttämällä lukuisia taideteoksia, joissa niitä on esitelty. Tämän yhteydessä oppilaat opettelivat tunnistamaan kunkin hevosen.
Mikä on mielestäsi yleisin tutkimusaihettasi koskeva väärinkäsitys?
Tutkimusaiheeseeni liittyy toki joitakin harhaluuloja. Yleisin niistä on, että symbolit liittyvät aina johonkin mystiseen ja siihen, että symboleilla olisi joku maaginen taikavoima. Symbolithan ovat ihmisen kehittämiä ja me sovimme niille merkitykset. Ei ole olemassa alkusymbolia ennen ihmiskulttuuria.
Minkä näet tiedekasvatuksen tarkoitukseksi juuri kulttuuri- ja katsomusaineissa, ja mitkä ovat sinun mielestäsi parhaat menetelmät päästä näihin tavoitteisiin? Mitä vinkkejä antaisit muille tutkijoille vierailujen toteuttamiseen?
Ensimmäinen tavoite on jo se, että kulttuurien tutkimus käsitetään tieteeksi. Tiede ei ole vain luonnontieteitä. Haluaisin välittää kaikille kohtaamilleni nuorille ajatuksen, että kaikkia tieteenaloja tarvitaan ja ihmiskunta kehittyy vain, jos meillä on poikkitieteellisyyttä.
Ensimmäinen vinkkini on ottaa kaikki kysymykset, joita etukäteen saa ihan tosissaan. Pohtia niitä vakavasti ja antaa niille omaa ajatusta ja arvostusta. Niiden kysymysten kautta saattaa itsekin oppia jotain uuttaa: uuden näkökulman itselle tuttuun aiheeseen.