Nuoret tutkijat vaativat voimakkaampia ilmastotoimia

Lue kannanotto alta. Taitetun, tulostettavan version kannanotosta voit ladata tästä.

Video julkistamistilaisuudesta katsottavissa sivun alareunassa.

Nuorten Tiedeakatemia vaatii Suomen hallitusta ryhtymään poikkeuksellisiin toimiin ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Nykyinen kehitysura on johtamassa hätätilaan, mutta se on vielä estettävissä. Kansainvälinen tiedeyhteisö on varoittanut vuosikymmenien ajan fossiilisten hiilivarantojen voimakkaan käytön johtavan ilmaston lämpenemiseen, jolla on äärimmäisiä seurauksia ihmisyhteisöjen hyvinvoinnin kannalta. Tarvittava tieto ilmastonmuutoksen vaikutuksista on olemassa, mutta nyt tarvitaan tekoja. Vaadimme poliittisen päätöksenteon ylimmiksi prioriteeteiksi ilmastonmuutoksen ehkäisemisen sekä sen vaikutuksiin varautumisen.

Tarvitsemme vahvaa poliittista johtajuutta sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla meneillään olevan ilmastokriisin ratkaisemiseksi. Ilmastopakolaisuus on jo alkanut, vaikka ilmaston lämpenemisen pahimmat vaikutukset ovat vielä vuosikymmenien päässä. Nyt jos koskaan tarvitsemme empatiaa sekä ihmisiä että muita luontokappaleita kohtaan, jotta mahdollisimman monien eliöyhteisöjen, mukaan lukien ihmisten, elinvoimaisuus voidaan turvata ilmastollisten muutosten edessä. Koska ilmasto ja planeetan energiatasapaino on valtava systeemi ja se on epätasapainossa ihmisperäisten kasvihuonekaasupäästöjen takia, tämän päivän hiilipäästöjen vaikutukset nähdään vielä vuosikymmenien kuluttua. Tämän viiveen vuoksi voimakkaisiin toimiin on alettava heti.

Suomi on hyvinvoiva demokratia, jonka on mahdollista osoittaa poikkeuksellista johtajuutta hiilipäästöjen leikkaamiseksi. Tarvitsemme suuria rakenteellisia muutoksia, joiden avulla voimme tehdä nopeita liikkeitä. Ne ovat välttämättömiä tämänhetkisessä tilanteessa, jossa lämpeneminen on jo edennyt huolestuttavan pitkälle. Mikään länsimaista ei ole toistaiseksi osoittanut pystyvänsä sellaisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin, joilla ilmaston lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen, jota pidetään kriittisenä rajana monien ilmastonmuutoksen vaikutusten kannalta. Tuoreimman IPCC:n ilmastoraportin mukaan tämä raja tullaan ylittämään, joten merkittäviä toimenpiteitä tarvitaan heti. Suomen on aika näyttää olevansa maailman johtava valtio ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä ja tavoitella hiilinegatiivisuutta ensimmäisenä maailmassa, sillä ilmasto jatkaa lämpenemistään vielä pitkään, mikäli hiiltä ei pystytä ilmakehästä myös poistamaan.

Lähes kaikki käsillä olevat politiikan, talouden ja yhteiskunnan kriisit kytkeytyvät jollakin tavalla ilmastonmuutokseen ja sen takana olevaan riippuvuuteen fossiilisista energianlähteistä. Tämä ei saa unohtua akuutissa ulko- ja turvallisuuspolitiikan kriisissä. Siirtymä kestäviin energialähteisiin, kohti energiaomavaraisuutta ja yhteiskunnan kriisinsietokyvyn kasvattaminen ovat mitä suurimmassa määrin turvallisuuspoliittista varautumista.

Haasteita ja ratkaisuja kohti ilmastokestävyyttä

Haaste: Luontokato ja metsävarojen käytöstä aiheutuvat ilmastopäästöt
Haaste: Ilmastonmuutoksen tutkimus on edelleen siiloutunutta
Haaste: Yhteisymmärryksen esteet
Haaste: Optimististen skenaarioiden puute ja kriisitunnelman vaarat
Haaste: ilmastonmuutoksen ja luonnon köyhtymisen kustannukset eivät realisoidu päätöksentekijöille ja yrityksille
Haaste: Osaamisvajeet sekä mekanistinen, tiedollinen lähestyminen ilmastonmuutokseen
Haaste: Tutkimustulosten ja innovaatioiden siirtäminen hyötykäyttöön ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi

Haaste: Eri tuotteiden ja teknologioiden arviointi ilmastonäkökulmasta
Taustaa: Nuorten tutkijoiden ratkaisuja ilmastonmuutokseen

Haaste: Luontokato ja metsävarojen käytöstä aiheutuvat ilmastopäästöt

Metsävarojen intensiivinen käyttö pienentää hiilinieluja, metsän ja metsämaan hiilivarastoa ja aiheuttaa luontokatoa elinympäristöjen katoamisen, heikentymisen ja pirstoutumisen myötä. Suurin osa metsästä hakatusta puusta päätyy energiaksi ja lyhytikäisiksi tuotteiksi, joista hiili vapautuu muutamassa vuodessa ilmakehään. Lisäksi muuttuva ilmasto altistaa metsätuhoille, jotka heikentävät metsien kykyä sitoa hiiltä. Intensiivinen metsänkäyttö on johtanut metsälajien elinympäristöjen heikentymiseen ja vähenemiseen. Metsäisissä ympäristöissä elää kolmannes Suomen uhanalaisista lajeista.

Ratkaisu 1: Luonnonvarojen kestävässä käytössä taloudellisten hyötyjen tavoittelu sovitetaan siten, että kestävyyden muut osa-alueet kuten ekologinen kestävyys tai ilmastokestävyys eivät vaarannu. Suomalaisen metsäluonnon monimuotoisuuden tila on edelleen heikkenemässä. Myöskään metsistä saatava ilmastohyöty ei ole riittävällä tasolla siihen nähden, mitä kansallisesti on ilmastotavoitteiksi asetettu. Siten suomalaisen metsänkäytön taloudellinen intensiteetti on liian korkea. Suomen on viivyttelemättä kannettava vastuunsa metsien ekologisesta ja ilmastokestävyydestä sovittamalla talouskäytön intensiteetti sopusointuun kestävyyden muiden osa-alueiden kanssa.

Tavoite voidaan mielekkäästi saavuttaa vain yhdistelemällä monia keinoja, kuten

  • Vaateliaiden lajien edellyttämää suojeltua metsäalaa on merkittävästi lisättävä, etenkin eteläisessä Suomessa.
  • Metsien ja soiden ennallistamista sekä vapaaehtoista suojelua on laajennettava lisäämällä niiden rahoitusta.
  • Monet metsänkäytön toimenpiteet aiheuttavat eliöiden elinympäristön pitkäaikaista tai pysyvää heikkenemistä. Toistaiseksi markkinat eivät osaa hinnoitella tällaisia ulkoishaittoja. Hinnoittelu on suoritettava soveltamalla metsänkäyttöön lieventämishierarkiaa koko laajuudessaan, mukaan lukien haittojen välttäminen, minimointi, palauttaminen ja ekologinen kompensaatio.
  • Metsänhoidossa jo suoritettavan luonnonhoitotyön (esim. säästöpuut, riistatiheiköt, lehtipuusekoitus) kunnianhimon tasoa on nostettava siten, että tulevaisuudessa tavallisen talousmetsän otollisuus metsälajien elinympäristönä on nykyistä merkittävästi parempi.
  • Koko metsäsektorin osaamista luonnonvarojen kestävässä käytössä on laajennettava ja syvennettävä. Erityisesti tämä tarve koskee metsänkäytön ja suojelun suunnittelun, neuvonnan ja käytännön toteutuksen tasoa.
  • Edellä mainitut keinot, joiden ensisijainen tavoite on luontokadon pysäyttäminen ja elonkirjon suojaaminen, ovat omiaan myös laskemaan metsänkäytön intensiteetin tasolle, joka auttaa metsiin liittyvien ilmastotavoitteiden saavuttamista.
  • Tämän lisäksi metsien ilmastokestävyyttä on parannettava panemalla täytäntöön Luonnonvarakeskuksen vuonna 2021 arvioimat maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteet, kuten turvemaapeltojen viljelykäytäntöjen muutokset ja runsasravinteisten ojitettujen turvemaametsien siirtäminen jatkuvaan metsänkasvatukseen avohakkuiden sijaan.

Ratkaisu 2: Metsähallituksen rooli on päivitettävä Suomen luonnon puolustusvoimiksi. Metsähallituksen Metsätalous Oy:n ensisijaiseksi tavoitteeksi on omistajaohjauksella asetettava ekologisen, sosiaalisen ja ilmastokestävyyden edelläkävijänä toimiminen. Taloudelliset tavoitteet tulee asettaa selvästi alisteisiksi muille kestävyyden lajeille. Koska Metsätalous Oy on Suomessa erittäin suuri ja näkyvä metsänkäyttäjä, siellä sovellettava uusi toiminta-ajatus sekä käytänteet toimisivat esimerkkinä myös yritysten ja yksityisten metsänkäytössä.

Ratkaisu 3: Suomen metsäsektorin on määriteltävä itsensä uudelleen suhteessa kestävyyteen ja vastuullisuuteen. Suomalaisen metsäsektorin vahvuuksia ovat korkea osaaminen, vakaa toimintaympäristö sekä suuret raaka-ainevarat. Suomalainen metsäsektori ei voi pitkällä aikajänteellä perustaa menestystään edulliseen raaka-aineeseen ja matalan jalostusarvon tuotteisiin, sillä suomalainen raakapuu sekä työvoima ovat verraten kalliita nyt ja tulevaisuudessa. Koska suomalaisen metsäsektorin ei ole mielekästä kilpailla hinnalla, tavoitteeksi on asetettava kilpaileminen laadulla sekä laaja-alaisella vastuullisuudella ja kestävyydellä. Tulevaisuuden maailmassa on merkittävä lisäarvo, jos voi osoittaa koko tuotantoketjun toimivan tärkeimpiä kilpailijoita vastuullisemmin ja kestävämmin. Metsäsektorimme tulevaisuuden kilpailukyky on rakennettava tämän näkökulman varaan.

Ratkaisu 4: Biomassan, kuten puun, energiakäyttö on rajattava ylimenokauden ratkaisuksi siten, että sen merkitys energiantuotannossa kääntyy lähivuosikymmenten mittaan lasku-uralle. Biomassan käyttö tulee suunnata ensisijaisesti pitkäikäisiin tuotteisiin ja hiilivarastoihin. Tulevaisuuden energiantuotannon on ensisijaisesti perustuttava sellaisiin menetelmiin, jotka eivät perustu hiiltä sisältävien energianlähteiden kuten fossiilisten polttoaineiden tai biomassan polttoon. Tulevaisuuden energiantuotannossa on sijansa niin ydinvoimalla, joka luo turvallisesti, tehokkaasti ja vähäpäästöisesti pohjan energiantuotannon suurelle volyymille, kuin tuuli- ja aurinkoenergian muodostamalla uusiutuvan energian kapasiteetilla. Erityisesti on huolehdittava säätövoiman saatavuudesta, esimerkiksi vesivoiman, tuontienergian, varastointikapasiteetin tai älykkään sähköverkon avulla.

Ratkaisu 5: Sotatila Venäjän ja Ukrainan välillä sekä Venäjälle asetetut talouspakotteet lisäävät kuluvana vuonna sekä lähivuosina painetta nostaa Suomen metsänkäytön intensiteettiä. Tämä on omiaan synkentämään Suomen metsäluonnon tilaa sekä vaarantamaan ilmastotavoitteisiin pääsyä. On viipymättä ryhdyttävä toimiin, joilla pyritään rajaamaan Venäjän aggressiosta metsäluonnolle ja ilmastolle aiheutuvaa haittaa:

  • Geopoliittisesta kriisistä johtuva ainespuuksi soveltuvan puun energiakäytön lisääntyminen on estettävä.
  • Lisääntyvät hakkuut on pyrittävä ohjaamaan harvennushakkuisiin, jotta päätehakkuita ei suoriteta yhä nuoremmissa ja vähäpuustoisemmissa metsissä.
  • Vihreää siirtymää kohti sellaisia energiantuotantomuotoja, jotka eivät perustu fossiilisten energianlähteiden tai biomassan polttoon, on merkittävästi vauhditettava.

Haaste: Ilmastonmuutoksen tutkimus on edelleen siiloutunutta

Esimerkiksi psykologiassa on yllättävän vähän tutkimusta ilmastotoimien käyttöönotosta ja niiden aiheuttamista vastareaktioista, vaikka vihreän siirtymän onnistuminen demokratioissa edellyttää, että kansalaiset hyväksyvät sen aiheuttamat muutokset. Ilmastonmuutoksen ja sen vaikutuksen tutkimuksen tieteidenvälisyyttä on edistettävä nopeasti ja joustavasti. On kasvatettava tutkijasukupolvi, jolla on monialainen ja ratkaisulähtöinen näkemys ilmastokriisiin sopeutumiseen.

Ratkaisu 1: Tieteen rahoittajien, ennen kaikkea Suomen Akatemian, pitää ilmastokriisin ratkaisuihin ja sopeutumiseen kohdistuvissa ohjelmissa ja hauissa kannustaa monitieteisyyteen ja uusien tutkimusalojen mukaan ottamiseen.

Ratkaisu 2: Gradu- ja väitöskirjaopiskelijoiden monitieteinen kesäkoulu, opiskelijaprojektit ja kurssit. Kannustetaan opinnäytteiden yhteisohjaukseen tieteenalarajojen yli.

Haaste: Yhteisymmärryksen esteet

Ilmastokriisistä keskustellaan hyvin eri tavalla ja erilaista kieltä käyttäen eri ikäluokissa, ammattiryhmissä ja maan eri osissa. Yksi tiedonvälityksen, keskustelun ja ratkaisujen edistämisen haaste on näkökulmien kohtaamattomuus. Sanavalinnat ja tavat, joilla ilmiöstä eri ryhmissä puhutaan, saattavat voimistaa vastakkainasetteluja ja vieraannuttaa osan keskustelijoista.

Ratkaisu 1: Ilmastokriisiin liittyvässä tiedottamisessa ja uutisoinnissa tulisi pyrkiä ennakkoon selvittämään kohderyhmien käsityksiä ja tiedontarvetta, jotta viesti voidaan muotoilla vastaanottaja huomioiden ja yhteisymmärrystä edistävällä tavalla. Keskustelun toista osapuolta koskevien haitallisten ennakko-oletusten purkaminen voi vähentää vastakkainasetteluja.

Ratkaisu 2: Järjestetään laaja kansalaisgallup ilmastotoimista ja luontokadon estämisestä. Tavoitteena on saada toteuttamiskelpoisia toimia ja ideoita alhaalta ylöspäin.

Ratkaisu 3: Lisätään ymmärrystä ilmastonmuutoksen käsittelyyn liittyvästä psykologiasta, ennen kaikkea siitä, että eri ikävaiheisiin kuuluu erilainen tapa käsitellä maailman ongelmia, esimerkiksi suora toiminta ja aktivismi nuorille tyypillisenä toimintana.

Haaste: Optimististen skenaarioiden puute ja kriisitunnelman vaarat

Lisääntyvä kriisitietoisuus on välttämätöntä ja ilmastonmuutos on akuutti, todellinen uhka. Kriisitunnelmaan liittyy kuitenkin myös yhteiskunnallinen riski. Mikäli kriisitunnelma aiheuttaa ihmisille kokemuksen, että heidän aikaisempi maailmankuvansa, hyvän elämän ihanteensa ja elämäntapansa ovat kokonaan menettäneet arvonsa ja käyttökelpoisuutensa, seurauksena on näköalattomuus ja helppoja ratkaisuja lupaavan populistisen politiikan suosio.

Ratkaisu: Tarvitaan tuporatkaisun paluu ilmasto- ja elämänlaatupoliittisena kokonaisratkaisuna. Poliittisten puolueiden, elinkeinoelämän, ammattiyhdistysliikkeen ja ympäristöliikkeen on alettava suhtautua ilmastonmuutoksen ja luontokadon ratkaisemiseen suurena ja jaettuna yhteiskunnallisena projektina kuten hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen sotien jälkeen. Tässä poliittisessa visiossa on väistämättä säröjä, kilpailua ja eri painotuksia, mutta tavoitteena pitää olla elonkehän suojelun lisäksi hyvä ja arvokas elämä tuleville sukupolville.

Haaste: ilmastonmuutoksen ja luonnon köyhtymisen kustannukset eivät realisoidu päätöksentekijöille ja yrityksille

Vaikka ilmastonmuutoksen ja luontokadon inhimilliset, ekologiset ja taloudelliset seuraukset tiedostetaan ylätasolla, kustannukset ja haittavaikutukset eivät konkretisoidu päättäjille ja yrityksille. Luontohaittojen kustannuksia ei huomioida tuotteiden hinnoittelussa, vaan kustannukset kantaa yritysten sijaan yhteiskunta.

Ratkaisu: Ekologisen kompensaation ajatus on tuotava kaikkeen julkiseen päätöksentekoon kaikille tasoille. Esimerkiksi uuden kauppakeskuksen kaavoittamisen lisäpäästöt on leikattava ja sen alta tuhoutuvaa biosfääriä vastaava kohde suojeltava jostain muualta.

Haaste: Osaamisvajeet sekä mekanistinen, tiedollinen lähestyminen ilmastonmuutokseen

Yltäkylläisyyteen tottuneissa yhteiskunnissa, kuten Suomessa, jokaisen ihmisen tulee kriittisesti uudelleen arvioida omia käsityksiään esimerkiksi siitä, mitä hyvä elämä on ja mitä sen mahdollistamiseksi tarvitaan.  Koronapandemia osoittaa, että ihmiset kykenevät muuttamaan käytöstään, kun ongelma koetaan yhteiseksi ja ahdistusta käsitellään yhdessä. Koulutuksella ja opetuksella on keskeinen rooli kestävän yhteiskunnan tavoitteen saavuttamisessa ja niin sanotun ekososiaalisen sivistyksen edistämisessä. Ekososiaalinen sivistys tarkoittaa laaja-alaista hyvinvointikäsitystä, jossa inhimillinen hyvinvointi rakentuu ekosysteemien elinvoimaisuudesta, sosiaalisen osallisuuden tuomasta luottamuksesta ja ihmisten yhteenkuuluvuuden kokemuksesta. Ekososiaalisessa sivistyksessä keskeisiä arvoja ovat avarakatseisuus, vastuullisuus ja kohtuullisuus. Olennaista on yksilöiden ja yhteisöjen toimijuuden tukeminen, millä tarkoitetaan toimijoiden kokemusta siitä, että omilla/yhteisön valinnoilla on merkitystä ja aktiivinen mahdollisuus vaikuttaa toivotun tulevaisuuden rakentamiseen. Ympäristöuhkien hillitseminen ja kestävään elämäntapaan sopeutuminen edellyttää paitsi monitieteisten kestävyysasiantuntijoiden ponnisteluja ja uusia innovaatioitakin, myös jokaisen kansalaisen omassa arkielämässään tapahtuvia toimia ja muutoksia, jotka johtavat syvälliseen sosiokulttuuriseen muutokseen erityisesti kuluttamiseen orientoituneissa, yltäkylläisyyteen tottuneissa länsimaisissa yhteiskunnissa. Tästä syystä kestävyyskasvatuksen tulee läpäistä kaikki koulutustasot.

Ratkaisu 1: Tuetaan kestävyysosaamisen vahvistamiseen tähtääviä toimia kaikilla koulutustasoilla varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen huomioiden myös korkeakoulujen opettajien ja opettajankouluttajien lisäkoulutuksen tarpeet.

Ratkaisu 2: Tuetaan ja vahvistetaan olemassa olevia laajan kansalaiskeskustelun muotoja, esimerkiksi Erätauko-säätiön toimintaa.

Ratkaisu 3: Koulujen ja työpaikkojen päästövähennyskilpailut. Vaikka yksittäisen ihmisen kuluttajakäytöksen muutos vaikuttaa ilmastonmuutokseen vain vähän, päästövähennysten konkretisointi teoiksi osoittaa parhaimmillaan, että elämäntapojen muutos on mahdollisuus eikä se laske elämänlaatua. Olennaista on tarjota erilaisia vaihtoehtoja: jotkut voivat vaihtaa kasvisruokaan, toiset laskea sisälämpötilaa.

Haaste: Tutkimustulosten ja innovaatioiden siirtäminen hyötykäyttöön ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi

Innovaatioiden kaupallistamiseen tai saattamiseen hyötykäyttöön ei ole selkeitä käytäntöjä ja prosessissa on paljon pullonkauloja. Tutkijoilla on harvoin resursseja ja keinoja markkinoida tutkimusinnovaatioita eteenpäin, jotta ne päätyisivät laajempaan käyttöön. Toisaalta osalla keksinnöistä ei ole selkeitä olemassa olevia markkinoita ja markkinat saattavat olla kehittymässä vasta tulevaisuudessa.

Ratkaisu: Osa tutkimusrahoituksesta tulisi olla käytettävissä tutkimustulosten hyötykäytön edistämiseen. Tutkijoille tulisi olla tarjolla helpompia keinoja tutkimustulosten eteenpäin saattamiseen (esim. yliopistojen innovaatiopalveluiden kanssa) ja tulosten kaupallistamispotentiaalin selvittämiseen ilman vaatimusta oman start-up-yrityksen perustamisesta. Tässä voisi auttaa myös tutkijoiden ja yrittäjien/kaupallistajien välinen verkosto, jossa etsittäisiin yhteisten seminaarien kautta sovelluksia, joilla olisi korkea kaupallistamispotentiaali.

Haaste: Eri tuotteiden ja teknologioiden arviointi ilmastonäkökulmasta

Kuluttajien on haastavaa vertailla eri tuotteiden kokonaisvaikutusta ilmastopäästöihin ja erottaa vihreät tuotteet viherpesusta. Tarvitaan parempia puolueettomia arviointimenetelmiä eri tuotteiden ilmastoystävällisyyden luokitteluun ja listoja eri tuotteiden ekologisuudesta.

Ratkaisu: Ilmastopäästöjen arvioinnista ja ilmoittamisesta tehdään lainsäädännöllä pakollista suurimpien tuoteryhmien osalta. Hiilijalanjälkimerkinnät tarvitaan pikimmiten erityisesti elintarvikkeisiin, kuluttajaelektroniikkaan ja kodinkoneisiin, vaatteisiin, jalkineisiin ja kodintekstiileihin, huonekaluihin sekä rakennustarvikkeisiin, koska nämä tuoteryhmät muodostavat valtaosan yksityisestä kulutuksesta. Lisäksi kodinkoneiden eri ohjelmien sähkönkulutuksesta pitää olla helposti saatavilla olevaa tietoa suoraan koneen käyttöliittymästä.

Taustaa: Nuorten tutkijoiden ratkaisuja ilmastonmuutokseen

Ilmastonmuutos ja sen vaikutukset koskettavat koko inhimillistä toimintaa ja siten kaikkia tieteenaloja. Nuorten Tiedeakatemia keräsi jäseniltään erilaisia ratkaisuja, joilla ilmastonmuutosta voidaan hillitä ja keinoja, joilla siihen voidaan sopeutua. Ratkaisut heijastavat näin ollen kannanoton laatimiseen osallistuneiden tutkijoiden asiantuntijuutta ja osaamista. Nuorten Tiedeakatemia järjesti työpajan Akatemiaklubissa 26.1.2022, jossa käytiin tieteiden välistä keskustelua erilaisista ratkaisuista. Työpajaan osallistui 12 henkilöä, jotka edustivat seuraavia tieteenaloja: metsätieteet, kaukokartoitus, koneäly, energiatekniikka, fysikaalinen kemia, mikrobiyhteisöjen analyysi, kulttuurihistoria, ilmastohistoria, psykologia, kielen ja vuorovaikutuksen tutkimus, avaruusfysiikka, kasvatuspsykologia ja meteorologia.

 

Lisätietoja:

MMT Samuli Junttila
Nuorten Tiedeakatemian hallituksen varapuheenjohtaja
e-mail: samuli.junttila[at]uef.fi
Puh. 0407153477

FT Riikka Hiltunen
Nuorten Tiedeakatemian tiedesihteeri
riikka.hiltunen[at]yaf.fi
Puh. 050 322 0551