Tutkimukselle kasvot -henkilökuvissa nuoret tutkijat kertovat työstään ja polustaan tutkijoiksi
Samuli Junttila tutkii metsien terveydentilaa ja puiden fysiologiaa kaukokartoitusmenetelmien avulla. Tutkijatohtori viestii tuloksistaan luovasti ja tekee vaikuttamistyötä Nuorten Tiedeakatemian kautta.
Lämpökuvaus ja laserkeilaus veivät mennessään
Tutkijaksi ryhtyminen ei ollut mikään selkeä pitkän ajan suunnitelma, vaan enemmän sattuman ja innostuksen tuottama tulos. Lukion jälkeen opiskelin pari vuotta puusepän ammattia, mutta terveyssyistä piti hakeutua muualle. Olin kiinnostunut luonnosta ja hain opiskelemaan biologiaa ja metsäekologiaa, joista jälkimmäiseen ovet aukenivat. Opiskeluaikana kiinnostukseni pääkohteet olivat trooppiset metsät sekä kaukokartoitus- ja paikkatietomenetelmät. Olin vakuuttunut, että uudet teknologiat auttavat tuottamaan uutta tietoa trooppisista metsistä, joiden tutkimus on haastavaa, ja uskon näin edelleenkin. Graduaihetta etsiessäni törmäsin kuitenkin projektiin, jossa kehitettiin uusia menetelmiä metsätuhojen havainnoimiseksi lämpökuvauksen ja laserkeilauksen avulla, josta sitten innostuin ja trooppiset metsät jäivät taka-alalle toistaiseksi. Tämä sattumus oikeastaan ohjasi minua myös nykyisten tutkimusaiheiden pariin. Huomasin gradua tehdessäni, että tämähän on mukavaa hommaa ja vihdoin pääsin keskittymään asioihin, jotka oikeasti kiinnostivat. Tämä innostus ja lupaus pienestä rahoituksesta, jos gradusta tekisi myös tutkimusartikkelin, ohjasivat lopulta myös jatko-opintojen pariin.
Tutkin metsien terveydentilaa ja puiden fysiologiaa pääosin kaukokartoitusmenetelmien avulla. Nykyisessä tutkimusprojektissani tutkin puiden ja metsien vesidynamiikkaa, eli miten veden määrä vaihtelee puissa, ja kehitän uusia kaukokartoitusmenetelmiä, joilla veden liikkeitä voidaan havaita. Mittakaavat vaihtelevat yksittäisistä lehdistä aina globaalille tasolle riippuen käytettävistä työkaluista. Hyödynnän työssäni elektromagneettisen spektrin eri osia, säteilyä, joka osuessaan eri kohteisiin kuten puihin tai lehtiin, muuttaa muotoaan. Vesi aiheuttaa muutoksia useilla eri aallonpituuksilla ja tätä tietoa voidaan hyödyntää lehtien ja puiden vesimäärän vaihtelun tutkimisessa. Lisäksi kehitän menetelmiä, joilla puiden heikentymistä voidaan mitata sekä seurata puiden kuolleisuutta. Heikentyminen voi johtua esimerkiksi tuhohyönteisistä tai kuivuudesta.
Haastavat kysymykset innostavat
Ilmastonmuutos lisää kuivuuden ja tuhohyönteisten aiheuttamia puukuolemia ja tahdon työlläni auttaa ymmärtämään, miten metsät tulevat muuttumaan. Metsien rooli hiilen sitomisessa ja varastoimisessa on valtava, ja muutokset niiden terveydentilassa vaikuttavat myös hiilenvaihtoon. Lisäksi metsäpalojen myötä hiilivarastoja voi vapautua nopeasti takaisin ilmakehään. Ilmastonmuutoksen vaikutukset metsien terveyteen tunnetaan vielä heikosti, ja on erittäin epävarmaa, mitä metsille käy tulevaisuudessa. Minua innostaa olla mukana etsimässä vastauksia näihin haastaviin kysymyksiin. Myös erilaisten uusien teknologioiden tarjoamat mahdollisuudet uuden tiedon tuottamiselle ja ymmärryksen lisäämiselle metsistä ja niiden eri prosesseista kiinnostavat. Kaukokartoitusteknologioiden kehitys on hyvin nopeaa ja uusia satelliitteja laukaistaan kiertoradalle jatkuvasti, joten tutkittavaa riittää. Metsien kehityksessä puhutaan sadoista vuosista, joten pitkillä mittausaikasarjoilla on myös suuri merkitys tutkimukselle. Siksi esimerkiksi pitkäaikaiset satelliittiohjelmat ovat tärkeitä.
Luovuus työkaluna tutkimuksessa ja siitä viestimisessä
Tutkijan työssä on parasta sen monipuolisuus, haastavuus, luovuus ja itsenäisyys. Vierivä kivi ei pääse sammaloitumaan. Jatkuva uusien asioiden oppiminen pitää mielen virkeänä ja tuottaa innostusta. Innostus onkin mielestäni tutkijan (ja miksei myös muiden alojen työntekijöiden) tärkein työkalu ja sitä tulisi vaalia. Innostuneena asiat hoituvat kuin itsestään ja huomaa saavansa enemmän aikaan, eikä työ tunnu työltä. Tutkijan työssä koen myös saavani tarpeeksi tilaa innostuken toteuttamiseen. Mikäli kalenteri on tukossa, ei ole mahdollista toteuttaa innostustaan kun se iskee. Pidän myös tutkijan työn mahdollistamasta luovuudesta. Yritänkin usein yhdistää erilaisia mielenkiinnon kohteitani toteuttaakseni itseäni. Olen kiinnostunut musiikin ja videoiden tekemisestä sekä valokuvauksesta, ja olen pystynyt yhdistämään näitä kiinnostuksen kohteita myös tutkijan työhöni. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon musiikkivideo, jossa tiivistin väitöskirjani sisällön räppäämällä. Halusin, paitsi tehdä jotain mielenkiintoista, myös yrittää herättää laajempaa kiinnostusta tutkimustani kohtaan. Luovuus onkin usein erilaisten asioiden yhdistämistä. Vaikka en ole mestari räppäämään, sen yhdistäminen tieteeseen oli jotain uudenlaista ja sitä kautta myös kiinnostusta herättävää. Pidän erilaisesta systeemisen luovuuden harrastamisesta. Omia tavoitteitaan voi ajatella vähän niin kuin shakkina. Siirroista riippuen tavoitteen voi saavuttaa joko nopeammin tai hitaammin ja strateginen ajattelu usein palkitaan.
Nuorten Tiedeakatemia tärkeänä vaikuttamiskanavana
Tutkijan työ on vienyt myös maailmalle. Kansainväliset konferenssit ja muut matkat ovat olleet hienoja mahdollisuuksia tutustua erilaisiin metsiin ja ympäristöihin sekä tavata muita alan tutkijoita. Olimme perheineni kolme kuukautta Barcelonassa tutkimusvaihtoni myötä, mikä oli hieno kokemus. Haluaisin kuitenkin vähentää myös työstä johtuvaa lentämistä ja pyrkiä matkustamaan vähäpäästöisillä matkustusmuodoilla. Kansainvälisellä tutkijayhteisöllä on vielä kehittämistä tällä saralla. Muun muassa tähän asiaan koen pystyväni vaikuttamaan Nuorten Tiedeakatemian kautta. Olen nyt toista vuotta toiminut Nuorten Tiedeakatemian viestintä- ja politiikkavaikuttamisryhmän vetäjänä, jossa yhtenä motivoivana tekijänä on ollut ilmastonmuutosasioihin kantaa ottaminen. Kevään aikana laatimamme ilmastonmuutoskannanotto julkaistiin kesäkuussa, ja sain kunnian luovuttaa sen ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalolle. Pidän merkittävänä asiana, että voimme yhtenäisenä nuorten tutkijoiden rintamana ottaa kantaa ja tuoda esille sekä huolemme, että myös erilaisia ratkaisuja haasteisiin, joita kohtaamme mennessämme kohti ilmastokestävää yhteiskuntaa.
Arvostan tutkijana tiedon avoimuutta, yhteistyötä, yhteistä innostusta ja läpinäkyvyyttä. Kilpailuasetelmat tutkijoiden ja tutkimusryhmien välillä eivät ole omiaan edistämään avointa tiedettä. Siksi on sääli, että kilpailu on niin kovaa. Suuret haasteet vaativat laajaa osaamista ja poikkitieteellisyyttä. Uskonkin, että tutkimus tulevaisuudessa on vielä enemmän poikki- ja monitieteellistä.