Jenni Raitoharjusta tuli syyskuussa Nuorten Tiedeakatemian uusi puheenjohtaja. Kysyimme häneltä, miksi hänestä tuli koneälyn tutkija, mikä häntä motivoi työssään ja miksi nuorten tutkijoiden näkökulma on tärkeä tiedeyhteisön sisällä ja laajemmin yhteiskunnassa.
“Tutkijana minulla on enemmän vapautta keskittyä juuri itseä kiinnostaviin asioihin syvemmin ja pidemmällä aikajänteellä.”
Miksi sinusta tuli tutkija?
Olen aina halunnut ymmärtää, miksi asiat tehdään niin kuin ne tehdään. Suvussamme oli useampia väitöskirjan tehneitä ja tutkijoita, joten ehkä siksi väitöskirjan tekeminen tuntui niin luonnolliselta vaihtoehdolta. Väitöstyön aikana oma toiveeni jatkaa uraani akateemisella puolella vahvistui. En halua tehdä asioita vain sillä perusteella, että ne tuottaa jollekin yritykselle hyötyä lyhyellä aikavälillä ja sattuvat yritystä kiinnostamaan juuri sillä hetkellä. Koen, että tutkijana minulla on enemmän vapautta keskittyä juuri itseä kiinnostaviin asioihin syvemmin ja pidemmällä aikajänteellä.
Mitä on koneäly?
Koneäly tai tekoäly on laaja käsite, mihin kuuluu kaikki koneiden suorittama älykäs toiminta – myös taskulaskimet käyttävät tekoälyä. Meidän tutkimus keskittyy koneoppimisen alueelle, mikä on tällä hetkellä nopeasti kehittyvä osa tekoälyä. Koneoppimismenetelmiä ei ennalta koodata seuraamaan jotain tiettyä toimintamallia, vaan ne kykenevät oppimaan koulutusmateriaalin avulla. Koneoppimista hyödyntäisi esim. taskulaskin, joka alkuun antaa vastaukseksi pelkkiä arvauksia, mutta saa palautetta vastausten oikeellisuudesta ja pystyy niiden perusteella muuttamaan toimintaansa oikeampaan suuntaan.
Miten tieteenala valikoitui oppiaineeksesi?
Se on pitkä tarina. Olin kiinnostunut matemaattisista aineista, mutta minulla ei ollut mitään selkeää toivesuuntautumista. Opiskellessani pääaineeni vaihtui ensin tuotantotaloudesta fysiikaksi ja siitä sähkömagnetiikaksi. Ohjelmointia en aikonut opiskella ollenkaan, enkä oikeastaan kunnolla edes tiennyt, mitä se on. Suostuin kuitenkin ohjelmointikurssille, kun nykyinen mieheni suostui puolestaan venäjän tunneille kanssani. Innostuin ohjelmoinnista ja opiskelin sitä lisää. Sitä kautta sain kesätyöpaikan signaalinkäsittelyn laitoksella. Työpaikan myötä vaihdoin pääainetta vielä kerran signaalinkäsittelyksi, mikä Tampereen teknillisellä yliopistolla sisälsi myös koneoppimisen.
“Nuoret voivat paitsi tuoda tuoreita näkökulmia, myös muokata mielikuvia tieteestä helpommin lähestyttävään, kiinnostavampaan ja tasa-arvoisempaan suuntaan.“
Mikä koneälyn tutkimisessa on kiehtovinta?
Koneoppimiseen liittyvä tutkimus on hurjan monipuolista. Tutkimusta on mahdollista tehdä käytännössä koko skaalalla matemaattisista teorioista käytännön läheisiin sovelluksiin. Sovellusalueet voivat puolestaan olla lähes mitä vaan, ja olenkin päässyt tekemään mielenkiintoista yhteistyötä esimerkiksi venevalmistajien kanssa autonomistenveneiden tarvitsemien koneoppimismenetelmien kehittämiseksi, historioitsijoiden ja kuvajournalistien kanssa toisen maailmansodan aikaisten kuvien analysoimiseksi ja biologien kanssa automaattisen biologisen seurannan edistämiseksi.
Mikä motivoi sinua työssäsi Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE)?
Biologiseen seurantaan liittyy monia mielenkiintoisia koneälyongelmia. Tämän lisäksi minua motivoi mahdollisuus soveltaa koneoppimista ympäristössä, jossa se voi suoraan päästä todelliseen käyttöön ympäristöasioiden edistämiseen.
Mikä sai sinut innostumaan YAF:in puheenjohtajuudesta?
Olin viime kaudella mukana YAFin hallituksessa ja koin toiminnan mielenkiintoisena ja innostavana. Vaihdoin syyskuussa työpaikkaa Tampereen yliopistolta SYKE:lle ja suhtauduin epäröivästi mahdollisuuksiini ottaa samaan aikaan monia uusia tehtäviä. Aloitettuani uudet työt kuitenkin selvisi, että YAF:in toiminta, kuten Nuoret tutkitun tiedon välittäjinä –hanke, tukee hyvin myös SYKE:n päämääriä. Sain kannustusta myös puheenjohtajan hommaan, mikä rohkaisi minua pyrkimään tehtävään.
Mitä tavoitteita sinulla on kuluvalle toimintakaudelle?
Mielestäni YAF:ssa on nyt monipuolista ja mielekästä toimintaa. Kuitenkin toiminta keskittyi viime vuonna lähinnä hallituksen ja muutaman muun aktiivisen jäsenen ympärille. Toiminnan laajentamisen sijaan koenkin tärkeämpänä etsiä keinoja innostaa suurempi osa YAF:in jäsenistä mukaan toimintaan. Toki samaan aikaan koen tärkeänä, että YAF seuraa, mitä tiedeyhteisössä tapahtuu ja on aktiivisesti mukana myös uusissa nuoria tutkijoita koskettavissa tapahtumissa, muutoksissa ja aihepiireissä.
Mikä nykyisessä postdoc-uravaiheessa on kaikkein haastavinta? Entä mikä on parasta?
Haastavinta on uravaiheen epävarmuus. Kun tulevaisuuden työpaikka ei ole tiedossa, eikä pysyvästä työpaikasta ole tietoa, tämä hankaloittaa kaikkia perhettä ja asumista koskevia päätöksiä. Uravaihe on myös mahdottoman kiireinen. Monesti kiireisiä työasioita tai työreissuja joutuu hoitamaan iltaisin tai viikonloppuisin. Itse joudun nyt jatkuvasti matkustamaan paljon, kun työpaikka on eri kaupungissa kuin asunto. Kärsijöiksi tässä tietenkin joutuvat perhe ja lapset.
Itselleni post doc –vaiheessa on ollut parasta mahdollisuus olla mukana monissa tutkimusryhmän hankkeissa. Olen päässyt oppimaan hurjasti uusia asioita ja tekemään yhteistyötä monien hyvin erilaisten tahojen kanssa. Samalla olen päässyt ohjaamaan monia lahjakkaita opiskelijoita, minkä olen kokenut erittäin mieluisena tehtävänä.
Mitä nuoret tutkijat voivat erityisesti hyödyttää tiedeyhteisöä ja toisaalta yhteiskuntaa?
Vanhemman polven tutkijoihin verrattuna nuoret ovat yleensä tiiviimmin mukana käytännön tutkimustyössä. Siten he usein paremmin tuntevat uusimmat tutkimusmenetelmät ja ymmärtävät niiden tarjoamat mahdollisuudet. Heillä ei ole vielä vuosien tottumusta noudattaa tiettyjä toimintamalleja. Siten nuorilla on potentiaalia tuottaa uudenlaista innovatiivista tutkimusta ja rakentaa esimerkiksi uudenlaista monitieteistä tutkimusyhteistyötä.
Samalla nuoret tutkijat ovat tiedeyhteisön tulevaisuus ja mielestäni on tärkeää, että nuoret osallistuvat tiedeyhteisön ja tutkimusympäristön uudistamiseen mieleiseensä suuntaan laajemminkin kuin pelkkien tutkimustulosten kautta. Tieteen tuomisessa niin päättäjien kuin suuren yleisön käyttöön nuoret voivat paitsi tuoda tuoreita näkökulmia, myös muokata mielikuvia tieteestä helpommin lähestyttävään, kiinnostavampaan ja tasa-arvoisempaan suuntaan.